Saanilan Nukkavieru

31.10.2020 Estevalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Lauantaina hypättiin jälleen. Maneesissa minua odotti neljä innokasta ratsukkoa, jotka kulkivat pitkin ohjin uran sisäpuolta pitkin. Pyysin kaikkia pitämään jo alkuun huolta siitä, että painoavut menevät hyvin läpi ja että ohjissa olisi hyvä tuntuma. Alkukäyntien päätteeksi ratsastajia odotti yllätys, kun pyysin kaikkia nostamaan jalustimet hevosten kaulalle. Tänään hypättäisi ilman jalustimia!

Alkuun teimme hyvät lämmittelyt sileällä, jonka myötä ratsastajat pääsivät löytämään oikeat lihakset tukemaan ratsastusta. Puomiharjoitukset menivät kaikilla hyvin, ja myös pienet kavaletit sujuivat ilman suurempia ongelmia. Kun hevoset olivat hyvin auki koko kropastaan ja liikkuminen oli rentoa, pääsimme aloittamaan päivän varsinaiset tehtävät.

Nukan kanssa valmennus sujui todella rauhallisissa merkeissä. Ori liikkui ratsastajan alla toisinaan jopa hieman laiskasti, ja ratsastaja sai pyytää sitä säännöllisesti liikkumaan kunnolla eteen ja käyttämään takaosaansa. Alkutunnin lämmittelyesteet sujuivat hyvin ensimmäistä lukuun ottamatta: selässä jännittänyt ratsastaja sai myös Nukan tekemään äkkijarrutuksen esteelle, mutta kiitos hitaan vauhdin, ratsastaja pysyi selässä. Enemmän varmuutta hyppyihin, sanoin ratsastajalle, ja niin ristikot sekä matalat pystyesteet ylittyivät kevyesti.

Kokeilimme myös viidestä erilaisesta esteestä koostuvaa rataa. Liikkuminen oli tahmeaa, mutta hyppyihin lähdettiin kuitenkin ihan hyvillä mielin. Hyppytekniikka onneksi tasapainotti puuttuvaa vauhtia, eikä pudotuksia tullut tahmeasta liikkumisesta huolimatta yhtään. Hyvää työtä Nukalta! Kahden onnistuneen radan jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin ja työskentelemään vielä hetken aikaa itsenäisesti sileällä, jotta hevonen palautuisi kunnolla.

Kun valmennus oli ohi, oli ratsastajilla ristiriitaisia tunnelmia. Vatsalihakset olivat todella saaneet kyytiä, mutta jokainen ratsastaja lupasi kokeilla ilman jalustimia hyppäämistä uudestaankin. Se kehitti tasapainoa ja istuntaa todella paljon. Nukan kanssa erityisesti oli ratsastajan mukaan ollut helppo työskennellä ilman jalustimia, sillä rauhallisen hevosen kanssa ei tarvinnut pelätä turhaa hötkyilyä ja säikähdyksiä. Tästä oli ratsukon hyvä jatkaa.

10.09.2020 Estevalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Tämän päivän valmennuksen aiheena olivat hyvät lähestymiset sekä askelten pituuden säätely esteiden välille. Valmennettavat ratsukot saivat tehdä itsenäiset lämmittelyt sileällä, kunhan ne sisälsivät ympyrätyöskentelyä, laukannostoja sekä kiemurauria, jotta hevoset saataisi varmasti auki kaikkialta. Lämmittelyjen jälkeen siirryimme muutamalle verryttelyesteelle, jotka olivat lähinnä matalia ristikoita sekä kavaletteja. Kun hevoset alkoivat olla vetreitä, pääsimme aloittamaan päivän varsinaiset tehtävät.

Nukan kanssa ei ollut tänään helppoa. Selässä oli melko aloitteleva ratsastaja, joka ei osannut tarpeeksi tukea oria liikkumisessaan. Nukka kulki kyllä rauhassa eteenpäin ja kuunteli ratsastajaa, mutta jo yksittäisten esteiden kohdalla nähtiin kieltäytymisiä, kun ratsastaja jätti hevosen yksin hyppyyn. Niinpä lähdimme ensin ratsastajan kanssa hakemaan varmuutta hyppyihin, mikä toteutui ensin laskemalla esteiden korkeuksia ja sitten sillä, että seisoin ratsukon vieressä ja muistutin ratsastajaa tukemaan pohkeilla ja myötäämään ohjilla vain tarvittavan verran. Valmennuksen kuluessa yhteistyö alkoi hiljalleen pelata, ja lopputunnista pääsimmekin näkemään muutaman onnistuneen ratasuorituksen, joka koostui lähinnä viidestä eri korkuisesta pystyesteestä ja erilaisista lähestymisistä. Hienoa kehitystä ratsukolta näin lyhyessä ajassa, en voinut muuta sanoa.

Tunnin lopuksi teimme vielä huolelliset loppuverryttelyt, jotta hevoset pääsisivät varmasti palautumaan kunnolla. Harjoittelimme matalia innareita ja pyysin ratsukoita tekemään voltteja sekä kiemurauria ravissa ja laukassa silloin, kun ne eivät olleet hyppyvuorossa. Kun tunti alkoi olla lopussa, pyysin ratsukoita vielä siirtymään pitkiin ohjiin ja tekemään hyvät loppukäynnit – sekä tietenkin taputtamaan hevosia kaulalle hyvistä suorituksista.

17.04.2019 Estevalmennus – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

”Yrittäisit edes!” huutaa Paula kentän laidalta. Hän katsoo minua toruen ja kävelee sitten nostamaan puomin paikalleen, jonka Nukka juuri kaulallaan pudotti tehdessään äkkijarrutuksen esteelle. Yritän, koko ajan, tekisi mieli huutaa takaisin, mutta päädyn pitämään mölyt mahassani ja suuntaamaan uudestaan esteelle.

Päivän valmennus ei ole sujunut aivan oppikirjan mukaan. Jo lämmittelyissä Nukka vaikutti levottomalta, mutta rentoutui kuitenkin avuilleni. Teimme sileällä ensin siirtymisiä ja laukkaympyröitä, ja ensimmäiset ristikot tuntuivat sujuvan ihan hyvin. Mitä korkeammalle esteet nousivat, sitä vaikeammaksi Nukka kävi ratsastaa ja myös minun keskittyminen herpaantui jatkuvasti.

Tällä kertaa käytän kaiken ajatukseni tähän yhteen pystyesteeseen, jonka ylityksessä olimme Nukan kanssa epäonnistuneet jo kolmesti. Huomaan sivusilmällä Paulan huokaisevan ja katselevan kengänkärkiään, mutta en anna sen pilata hyppyämme. Lopulta saan Nukkaan puhtia, ja ylitämme esteen aivan leikiten. Esteen jälkeen siirryn ravin kautta käyntiin ja kävelen Paulan luokse.
”Sitten vaan uudestaan”, hän sanoo tympääntyneenä, ja niin me jatkamme tuon yhden, saman esteen ylittämistä, kunnes se lähtee hevoseltakin jo lihasmuistista.

Tunnin päätteeksi jatkamme kokonaisen radan hyppäämistä. Ylitämme esteitä eri kulmista ja harjoittelemme erityisesti kolmen pystyesteen sarjaa, jonka askelten asettamisessa tuntuu olevan myös hankaluuksia. Helen kuitenkin pysyy tiukkana, ja hiomme hyppyjä viimeisen päälle niin kauan, että lähestymiset ja ylitykset ovat sulavia ja kevyitä.

Loppuverryttelyiksi teemme jälleen sileällä hieman väistöjä ja ravitehtäviä. Kun lopulta valmennuksen päätteeksi pysähdymme, huomaan Paulan kasvoilla hymyn.
”Noin, kyllä se siitä lähtee kun hieman harjoittelee.”