Riiviöiden Askar

Nimi: Riiviöiden Askar, "Askar" Rekisterinumero: VH15-018-1008
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Riiviöt, Juli (VRL-07270)
Syntynyt: 02.05.2015, 11 v (satunnainen) Koulutustaso: vaB, 60 cm
Säkäkorkeus: 159 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Musta Suku: 1-polvinen
Meriitit:

Ch, KTK-II, KRJ-II, SLA-I, VAR-III, SV-II
15.07.2015: Askar palkittiin VAR-III -palkinnolla heinäkuun varsa-arviointitilaisuudessa!
20.07.2015: Heinäkuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta Askar palasi SV-III -palkinnon kera!
20.08.2015: Askar kävi näyttämässä taitonsa uudelleen suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta elokuussa ja palasi mukanaan SV-II -palkinto!
20.08.2015: Elokuun kantakirjaustilaisuudessa Askar kävi hakemassa itselleen KTK-II palkinnon! Pisteet: (19 + 19 + 18 + 19 =) 75p.
01.12.2015: Kävimme anomassa tänään Askarille arvonimen, ja myöntävä vastaus tuli vain hetkeä myöhemmin. Askar on tästä lähtien Ch-palkittu!
15.03.2020: Askar kävi maaliskuun KRJL-tilaisuudessa ja palasi mukanaan KRJ-II -palkinto! Pisteet: (7,5 + 40 + 14,5 + 20 + 15 =) 97 p.
20.07.2017: Askar palasi heinäkuun SLA-tilaisuudesta SLA-I palkinnon kera! Pisteet: (16 [5+4+3+4] + 25 + 7,75 + 22 + 20 =) 90,75 p.

Virtuaalihevonen | Kuvat © JS

Luonne

Askar oli meille tullessaan hieman lapsellinen ja leikkisä varsa, joka keksi milloin mitäkin ihmisten pään menoksi. Se oli mestari ryömimään laitumen aitojen ali ja avaamaan lukkoja, kunnes karsinaan tajuttiin asentaa turvalukot. Joskus se saattoi taluttaessa rimpuilla irti koko riimuista ja lähteä seikkailemaan lähimaastoihin, mutta aina se palasi takaisin. Vanhemmiten ori on kuitenkin rauhoittunut huomattavasti, ja nykyään se on ihmiselle nöyrä ystävä, johon voi luottaa täysin.

Hoitotilanteet sujuvat Askarin kanssa aina yhtä helposti ja jouhevasti. Vaikka ori reagoi jatkuvasti ympärillä tapahtuviin asioihin, malttaa se silti pysyä paikoillaan pitkiäkin aikoja. Hoitotoimenpiteet, kuten harjaamiset, pesuhetket ja kavioiden putsaamiset sujuvat kaikki ongelmitta. Orilla on hyvä tapa nostaa kaviot lähes itsestään, kun niitä koskettaa kädellä. Ainoastaan kengitystilanteissa Askar saattaa hieman niskuroida kavioiden nostamisen suhteen, mutta myöntyy lopulta ihmisen tahtoon tässäkin tilanteessa. Eläinlääkärit ovat yleensä orin hyviä kavereita, sillä heillä on usein tarjota sokeripaloja tarkistuksen päätteeksi. Usein Askar alkaakin hamuta eläinlääkäreiden taskuja jo siinä vaiheessa, kun nämä lähestyvät oria.

Askaria on todella miellyttävä käsitellä sen rauhallisen luonteen vuoksi. Ori kulkee talutusnarun päässä hienosti, vaikka se saattaa keskittyä todella paljon ympärillä tapahtuviin asioihin. Se saattaa hörähdellä varovasti laitumella oleville tammoille tai jäädä tuijottamaan ohi kävelevää tallikissaa, mutta yhtään se ei kisko tai visko päätään. Lastausta ori arastaa hieman, mutta kävelee lopulta rauhassa ihmisen perässä autoon. Kaikenlainen maasta käsin toimiminen on Askarin kanssa erittäin helppoa, ja se tekee mielellään pyydetyt asiat antaumuksella loppuun saakka.

Ori on kouluratsu henkeen ja vereen, mutta se viihtyy myös satunnaisesti esteradoilla. Askarin taidot riittävät vaativa B -tasolle saakka, mutta se osaa myös joitakin tehtäviä vaikeammilta tasoilta, kuten puolipiruetin. Ratsuna Askar on todella nöyrä ja kuuliainen, ja se taipuu heti ensi askelilla ratsastajan tahtoon. Orilla ei ole tapana testailla ratsastajia, mutta uuden ratsastajan alla se saattaa olla aluksi melko nihkeä, ennen kuin yhteinen sävel löytyy. Askar tarvitsee toimiakseen napakat avut, eikä pohkeiden käyttöä tarvitse juurikaan hillitä. Pitkät alkulämmittelyt saavat orin omaan elementtiinsä, eli kulkemaan kaula kaarella upein lennokkain askelin. Askar kaipaa selkäänsä ratsastajan, joka osaa olla rentona ja käyttää selkeitä apuja. Mikäli ratsastaja antaa suunnittelemattomia tai epämääräisiä apuja, saattaa ori lähteä sooloilemaan volteille tai vaihtaa askellajia. Tämän ori tekee kuitenkin vain siitä syystä, että se haluaa miellyttää ratsastajaa, vaikkei täysin tietäisikään, mitä ratsastaja haluaa – kaikkea täytyy kokeilla. Kouluratsastuksessa orin vahvuuksia ovat kootut askellajit, taivutukset sekä väistöt.

Ori pitää satunnaisista esteharjoituksista, vaikka sitä ei ole luotu hyppäämään korkealle. Kapasiteettia orilta löytyy 60 senttimetriin asti, mutta sitä korkeammat esteet eivät luonnistu edes yksittäisinä. Askarin vauhti on radoilla melko hidasta, eivätkä ponnistuspaikat ole vielä aivan hallussa, mutta kiinnostusta esteitä kohtaan kyllä riittäisi. Ori on myös äärettömän maastovarma, ja sen kanssa on hyvä käydä kovien harjoitusten jälkeen hieman rauhoittumassa metsäpoluilla. Kaikin puolin Askar on todella upea ja luotettava ratsu, jonka selkään on aina yhtä mukava nousta.

Uudet paikat ja tilanteet saattavat jossain määrin hermostuttaa oria, jolloin se tukeutuu tuttuun ihmiseen. Esimerkiksi kisapaikoilla ori ei lähde ihmisen viereltä mihinkään, vaikka toiset hevoset kiinnostaisivatkin. Se tyytyy vain katsomaan niitä kauempaa ja saattaa joskus päästää suustaan kovan hirnahduksen lajitovereilleen. Itse kisoissa ori tuntuu keskittyvän kouluohjelmaan täysillä, eikä sen keskittyminen herpaannu, vaikka samalle radalle ilmestyisi toinenkin ratsukko. Askar on todella ihana kisakumppani, jonka kanssa on mukava työskennellä ja jolla on taito saada jännittynytkin ratsastaja jo verryttelypaikalla rennoksi ja luottavaiseksi.

Yleisesti ori on ihanan varma ja luotettava hevonen, jonka kanssa päivät sujuvat todella mukavasti. Askarin kanssa kuka tahansa pystyy työskentelemään, ja välillä se tuntuu olevan oikea terapiahevonen. Sen selässä tuntuu unohtuvan kaikki murheet, ja mikäli orille kertoo huolensa, painaa se usein päänsä ihmistä vasten kuin lohduttaakseen. Mikään ei ole parempaa rankan päivän jälkeen, kuin nousta Askarin selkään ja lähteä pitkälle maastoretkelle luontoon ihailemaan iltaa rauhallisen hevosen kanssa.

Suku

i. Armoton sh,m, 158 cm - ii. Mahroton evm iii. Kuunkuiskattu evm
iie. Sankarittaren Kaima evm
ie. Lankeemus evm iei. Pennitön Miljonääri evm
iee. Neiti Fresita evm
e. Kauhumäen Ennustus sh, vprt, 160 cm - ei. Professori Ilomieli evm eii. Ajattelija MUR evm
eie. Turman Elina evm
ee. Kauhumäen Amalia evm eei. Kauhumäen Odotus evm
eee. Meriväen Neito evm
Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
27.07.2015 t. Vaapukan Narnia Nippanappa 40+ krj-sij.
10.11.2015 o. Kuuralehdon Huskuri Ruska K 35 krj-sij.
12.04.2017 t. Kuukarin Halina Kaiholehdon Hunilla

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

21.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/39
23.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
24.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
25.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
26.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
27.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
27.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
29.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
30.07.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
01.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/50
01.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
01.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 7/50
02.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
03.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
05.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
05.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
06.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/50
06.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
07.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
08.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
08.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
08.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/50
09.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
10.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
12.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
18.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
22.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
23.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
25.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
25.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
26.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
26.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
27.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
29.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
30.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
30.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
01.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
01.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
02.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
04.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
05.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
05.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
07.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
08.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
08.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
09.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
10.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
11.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
13.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
13.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
14.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
16.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40

08.08.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: vieraileva valmentaja (Sylvester)

Suurella innolla odotin, kun nuori naisratsastaja talutti kentälle mustan suomenhevos-orin Askarin. Ori katsoi tyhjää kenttää taluttajan pysäytettyä hänet kentän keskelle selkäännousun ajaksi. Ori seisoi rauhallisesti paikallaan että ratsastaja pääsi selkään, hieman luimautteli kun satulavyötä kiristettiin, mutta lähti sitten pyynnöstä liikkeelle. Askel oli pitkä, mutta hieman raskaan oloinen. Ratsastaja kertoi orin olevan hitaasti lämpenevää sorttia, joten annoimme orille tarpeeksi aikaa alkuverkkoihin.

Alkukäynnistä oltiin pitkin ohjin, mutta hiljalleen ohjasta kerättiin tuntumalle ja oria hoputeltiin reippaammalle askelelle ja pian raviin. Askar liikkui hiljalleen paremmin, ratsastajan avut olivat selviä volteilla ja ori panosti enemmän työhönsä. Volteilla oli hyvää sisäasetusta heti ensimmäisiltä ravivolteilta alkaen. Tehdyissä pysähdyksissä tutunomainen pysähtyminen ja aina tasaisin jaloin, ammattimies selvästikin.

Suuntaa vaihdettiin muutamaan kertaan takaosakäännöksillä ja treeniä ravissa jatkettiin uuteen suuntaan. Askaria taivuteltiin avo- ja sulkutaivutuksilla, ravissa, joissa hyvät asetukset. Pohkeenväistöjä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa, hyvät selvät väistöt, ei punkea. Harjoitukset kootummassa ravissa menivät aivan nappiin kerta kokeilulla mutta ei lisätty ravikaan jättänyt kylmäksi. Laukkaosuus jäi vähemmälle työskentelylle vaikka laukanvaihdoissa ori tuntui ensimmäisessä vaihdossa olevan hieman hämmennyksissä, mutta selkeämmillä avuilla vaihdot kahden askelen välein sujuivat hyvin. Ori kantaa itseään ryhdikkäänä ja takaset astuvat kunnolla alleen.

Lopputunnista otetut reippaammat laukkapätkät olivat mukava piriste hyvin menneelle tunnille ja ravaaminen pitkin ohjin näyttikin sangen vauhdikas tempoiselta menolta. Loppuverkat pitkin ohjin käynnissä kentällä.


09.01.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

”Nelli sitten lähti”, totesin ääneen harjatessani Hurraa. Ori yritti jatkuvasti viskellä harjasangosta harjoja, joten minun oli siirrettävä koko sanko karsinan ulkopuolelle.
”Ei uskoisi. Eihän hän ole ehtinyt käydä täällä aikoihin, mutta silti, Ouluun? Miten he niin kauaksi muuttavat?” vastasi Petra Askarin karsinasta. Katsoin, kuinka Petra harjasi oria ja vertasin mielessäni omaa mustaa sekä vastapäisessä karsinassa seisovaa hevosta – Hurra ei malttanut seisoa hetkeäkään paikoillaan, kun taas Askar näytti lähes nukkuvan seisaallaan Petran käsittelyssä.
”Nellin isä sai kuulemma töitä”, vastasin Petralle. En minä oikeastaan sen enempää heidän tilanteestaan tiennyt, Nelli ei hirveästi kertonut elämästään täällä ollessaan.
”No, väki vaan vähenee. Ensin Riina, nyt Nelli”, totesi Petra.
”Jep. Ja hevoset vaan lisääntyy”, vastasin hänelle. Hukkuisimme aivan pian töihin – meitä oli tällä hetkellä enää kuusi minun lisäkseni.
”Älkääs hätäilkö tytöt, sain aamulla ihan positiivisen puhelinsoiton”, kuului käytävältä. Tallin omistaja oli ilmestynyt seuraksemme hoitamaan oritallia.
”Eräs tyttö kyseli, olisiko meillä tarvetta hevosten liikuttajalle”, hän sanoi ja siirtyi tavaraämpärin kanssa Napenterin karsinaan.
”Ja sinä et tietenkään voinut kieltäytyä ilmaistyövoimasta”, naurahti Petra. Myös minun suupieleni nousivat ylöspäin, sitähän tämä nimenomaan oli.
”No miksikäs minä niin olisin tehnyt? Hän tulee käymään täällä noin tunnin päästä. Laittakaa vaikka Askar hänelle valmiiksi, niin käydään katsomassa, millainen ratsastaja on”, jatkoi omistaja hymyillen. Minä jatkoin Hurran harjaamista ja Petra lähti hakemaan satulan sekä suitset valmiiksi karsinan eteen odottamaan.

Kun kello alkoi lähestyä kahta, me aloimme Petran kanssa laittaa sekä Askarille että Hurralle varusteet. Olin päättänyt pitkästä aikaa lähteä Hurran selkään, ja nämä kaksi pärjäsivät oikein hyvin keskenään kentällä. Pian hevoset olivat valmiita ratsastukseen, ja samalla hetkellä omistaja tuli talliin sisään uudelta kuulostavan ihmisen kanssa. Vilkaisimme Petran kanssa toisiamme – millainenkohan tämä uusi ihminen olisi?
Kävelimme omistajaa ja uutta tyttöä vastaan. Hän oli todella reippaan oloinen, hieman punertavahiuksinen, oikein normaalin näköinen tapaus.
”Tässä on Emppu”, omistaja esitteli tytön meille.
”Sarita, Petra”, hän jatkoi osoittaen meitä molempia.
”Ja mikäli en ihan väärässä ole, on Askar valmiina kentälle”, hän sanoi ja lähti tämän Empun kanssa kävelemään kohti orin karsinaa. Lähdimme heidän peräänsä hakemaan Hurraa ja pian olimme valmiina kulkemaan peräkkäin kentälle.

Pakkasta ei ollut tänään kovin paljoa, ja toistaiseksi ulkona oli vielä valoisaa. Kentälle päästessämme Petra tuli auttamaan minut Hurran selkään, ja omistaja taas katsoi, että Empulla ja Askarilla oli kaikki kunnossa.
”En ole sitten hetkeen ratsastanut, saa nähdä, mitä tästäkin tulee”, kuulin Empun sanovan. Hymyilin ratsukolle.
”Hyvin se menee, Askar on helppo hevonen”, vastasin hänelle ja pyysin Hurraa eteenpäin.

Kiersimme kentän muutaman kerran ympäri käynnissä, ja Askar sekä Emppukin ottivat meidät melko nopeasti kiinni. Lähdimme tekemään alkulämmittelyiksi erilaisia siirtymisiä, ja Hurra näytti olevan tänään todella hyvällä tuulella. Se kulki yllättävän rentona, eikä vaikuttanut olevan juuri ollenkaan hermostunut. Vilkaisin myös Askaria sekä Emppua, jotka näyttivät löytäneen nopeasti yhteisen sävelen. Emppu oli selvästi tottunut hieman herkempiin hevosiin, eikä hän uskaltanut antaa hirveän napakoita apuja, mutta omistajan pienellä tsemppauksella heidän ratsastus näytti todella hyvältä.

Vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen aloimme olla jo valmiita lopettamaan. Kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin kenttää ympäri, kunnes lähdimme hevosten selässä ratsastamaan takaisin tallille. Me menimme Hurran kanssa edellä, ja toinen ratsukko kulki heti perässämme. Tallipihalla hyppäsimme alas hevosten selästä ja lähdimme taluttamaan niitä takaisin karsinoihin.
”No, millaista oli?” kysyi Petra Empulta.
”Ihan hauskaa! Askar oli vähän erilainen hevonen, mihin olen tottunut”, hän vastasi.
”No se osaa olla vähän alkujäykkä ja vaativa apujen suhteen. Mutta oikein hyvältä se minun silmiin näytti”, vastasin hänelle. Pian pääsimme karsinoiden luo, ja minä menin hoitamaan Hurran kuntoon, kun taas Petra meni auttamaan Emppua Askarin kanssa.
”Jos sinulla on aikaa niin jää ihmeessä tänne hoitamaan hevosia! Meillä on vielä lähes puolet oreista harjaamatta”, ehdotti Petra.
”Ei minulla mikään kiire ole. Pitääkin tutustua paikkoihin vähän paremmin – siis jos vaan pääsen tänne hoitamaan ja ratsastamaan hevosilla”, Emppu vastasi.
”Tervetuloa vaan! Apu on aina tarpeen. Ja näytti muuten hyvältä teidän meno Askarin kanssa”, omistaja sanoi ilmestyessään jälleen kesken keskustelun viereemme. Emppu kiitti omistajaa ja jäi hoitamaan Askaria, joka jälleen seisoi paikallaan nätisti. Minun vierellä Hurra taas, no, kovasti se yritti kurkottaa vieressäni olevaan harjasankoa.


02.06.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siuri)

Askar täytti vuoden sinä päivänä, kun se saapui syntymätalliltaan meille Kuuralehtoon. Olin lähtenyt omistajan kanssa hevosenhakureissulle jo heti aamusta, ja täytyy myöntää, että minua hieman jännitti, millaisen hevosen omistaja oli tällä kertaa tallillemme varannut.

Saavuimme ennen puoltapäivää Riiviöiden tallille. Tallin nimi ei enteillyt mitään hyvää, mutta olin kuitenkin avoimin mielin liikkeellä. Ties vaikka sieltä tulisi ihan mukava otus, jonka kanssa minäkin voisin käydä kisareissuilla. Omistaja parkkeerasi auton sille varatulle alueelle, ja lähdimme yhdessä kävelemään kohti tallia.

Tallin pihalla odotti valmiiksi satuloitu rautias hevonen. Se oli melko suurikokoinen ja näytti hieman hermostuneelta. Omistaja vaihtoi muutaman sanan hevosen hoitajan kanssa, ja sitten he lähtivät yhdessä kohti kenttää katsomaan, miltä hevonen vaikuttaisi.

Kuuralehdon omistaja hyppäsi vieraan hevosen selkään ja lähti alkulämmittelyjen jälkeen kokeilemaan erilaisia ravi- ja laukkatehtäviä. Mielestäni hevonen kulki todella hyvin ja rentona ratsastajan alla, mutta naisen ilme kertoi muuta. Hän ei selvästikään syystä tai toisesta innostunut tästä kyseisestä hevosesta, joten koeratsastus loppui melko lyhyeen. Nainen hyppäsi alas hevosen selästä ja lähti taluttamaan sitä takaisin kohti tallia, jossa odottikin jo isompi joukko ihmisiä – joku heistä oli kuulemma Riiviöiden omistaja.

Talliin palattuamme eräs nuori hoitaja pyysi minua auttamaan häntä ja ottamaan äsken ratsastuksessa olleelta hevoselta varusteet pois ja harjaamaan hieman, hän kun ei itse yltänyt aivan korkealle selkään asti. Suostuin mielelläni ja aloin hoitaa ihan mukavan oloista rautiasta oria sillä aikaa, kun omistajat juttelivat pihalla keskenään.

Saimme nuoren tytön kanssa rautiaan hoidettua juuri loppuun, kun Kuuralehdon omistaja huusi ovelta, että olisimme valmiita lähtemään. Tyttö kiitti minua vielä hoitoavusta, ja jätin hänet hevosen kanssa karsinaan. Omistajat kiittivät vielä toisiaan, ja lopulta hyppäsimme autoon. Reissu oli ollut melko turha – tai niin minä vielä tässä vaiheessa luulin.

Kun saavuimme muutaman tunnin ajomatkan jälkeen väsyneinä Kuuralehdon pihaan, olin valmiina jo lähtemään oleskeluhuoneeseen lepäämään. Omistaja kuitenkin pysäytti minut ja kysyi, enkö auttaisi häntä hevosen kanssa. ”Hevosen?!” oli ensimmäinen äimistynyt sana, joka pääsi suustani. Omistaja avasi auton peräluukun, ja siellä kökötti musta, vielä melko nuori hevonen, jonka takapuoli osoitti meitä kohti. Jäin hetkeksi katsomaan suu auki hevosta omistajan nauraessa vieressä. Lopulta autoin häntä lastaamaan orin ulos.

Omistaja kertoi, että hevonen, jota hän oli kokeillut, ei ollut ihan hakemansa. Sen sijaan he olivat Riiviöiden omistajan kanssa sopineet kaupat tästä mustasta hevosesta, Askarista, sillä aikaa, kun minä hoidin toisen tytön kanssa hevosta sisällä. Hän kertoi Askarin olevan ihan hyvästä koulusuvusta ja että se oli vielä hieman oikukas varsa, mutta ehkä tulevaisuudessa rauhallisempi. Pian saimme mustan orin ulos, ja tämä jäi seisomaan auton eteen ja katsomaan ympärilleen uusia maisemia.

Lähdin taluttamaan Askaria kohti tallia, ja se kulki perässä kuin pieni koiranpentu. Se pysähtyi oritallin oville hetkeksi haistelemaan vieraita hajuja, mutta kulki sitten pää pystyssä omaan karsinaansa. Sidoin orin kiinni ja harjailin sitä vähän. Se vaikutti todella mukavalta hevoselta, vaikka omistaja pelottelikin oikukkaaksi. Ehkä Askaria vain jännitti tämä uusi paikka, tai sitten omistaja vain huijasi ja varsa olikin todellisuudessa upea tapaus. Se selviäisi varmasti ajan myötä.