01.02.2017: maastoestevalmennus, kirjoittaja: miivi (205 sanaa)

Kenttävalmennus shetlanninponille, pohdin. En muistanut nähneeni kovinkaan montaa shetlanninponia kenttäradoilla, mutta kai kenttäshetukoitakin oli. En minä kai muuten pitäisi mustavalkoiselle karvapallerolle valmennusta suorastaan naurettavan pienillä maastoesteillä. Valmennettavani, Trillion Flames, oli nimittäin näin talvikarvassa suorastaan huvittava näky kiitäessään verryttelylaukassa eteenpäin Emmi selässään. "Ota sen ponin kanssa vaan käynti hetkeksi, käydään vähän läpi mitä tehdään tänään", huutelin Emmille.

"Meillä ei nyt ole samalla tavalla tilaa kun kokonaisella maastoradalla treenatessa", aloittelin ohjeistustani. "Esteiden lähestymisistä tulee lyhyempiä, ja sä voisit periaatteessa suhtautua niihin kuin rataesteisiin, mutta muista niiden olevan maastoesteitä. Oikeella radalla ne on paljon kauempana toisistaan, etkä sä voi päästellä niiden välissä aina täysiä. Mut esteet on kuitenkin oikeita, joten suhtaudu tähän touhuun ihan vakavasti. Alotetaan ton banketin kanssa", lopetin ja viittasin pieneen bankettiin, jota ratsukko sai aloittaa suorittamaan niin ylös- kuin alaspäin. Pieni poni työskenteli tarmokkaasti. Emmi sai alkuun pyytää epäröivältä ponilta vähän enemmän, mutta pian poni oli touhussa mukana täysillä.

Pääsin puuttumaan valmennuksessa lähinnä pikkuasioihin, ja muistuttelemaan Emmiä siitä, että pienen ponin selässä keikkuessa oli ensiluokkaisen tärkeää, että ei itse istunnallaan hankaloittanut ponin etenemistä. Anssi eteni kuitenkin todella hyvin esteeltä toiselle ja hyppäsi hyvällä tekniikalla ja isolla pompulla niin pieneksi poniksi. Emmi saikin olla valmennuksen kulkuun kokonaisuudessaan oikein tyytyväinen, harvoin näki yhtä hyvin kentässä toimivia shetlanninponeja.

---

05.01.2017: kouluratsastusvalmennus, kirjoittaja: yaren. (325 sanaa)

Shetlanninponeja täynnä oleva talli Härdelli aukeni vihdoin edessäni ja pakko myöntää, että vaikka ulkona paukkui kova pakkanen, suli sydämeni yhä enemmän ja enemmän nähdessäni aina uuden pitkäturkkisen ponin laiduntamassa tarhoissa. Parkkeerattuani auton jalkani kiidättivät minut jo lähimpänä olevan tamman luokse ja tehtyäni hetken tuttavuutta sen kanssa, pakotin itseni lopulta suuntaamaan ennemmin tallin puolelle – yksistään jo senkin takia, että rakkaudesta leimahtaneesta sydämestäni huolimatta en pysynyt kauttaaltaan lämpimänä.

Törmäsin melkein heti alkukättelyssä tallin omistajaan, Emmiin, lähes kirjaimellisesti, mutta pikainen väistöliikkeeni osoittautui hyväksi ideaksi. Nainen oli ollut juuri tulossa pihalle tiirailemaan, oliko hän sittenkin kuullut harhoja luultuaan korvien tavoittaneen auton moottorin äänen. Punastellen myönsin suunnanneeni heti alkutöikseni tekemään tuttavuutta nelijalkaisiin ystäviin ja sain vastaukseksi varsinaisen naurunremakan. Rivakoin askelin Emmi kuitenkin suuntasi pian tallin uumeniin ja palasi mustankirjavan orin kanssa. Minulla ei kuitenkaan ollut enää aikaa jäädä ihastelemaan tätäkin otusta, mikäli meinasimme pysyä suunnitellussa aikataulussa.

Anssi eteni tomerana kaviouraa pitkin ja näytti hyvin tärkeältä kantaessaan omaa omistajaansa selässään. Emmi oli juuri kerännyt ohjat tiukemmin käsiinsä ja alkoi työstämään pikaisella tempolla poniaan ravissa. Alkulämmittelyt sujuivat ratsukon osalta hyvin, tosin minä saatoin huomata hyvinkin pian pakkasen kiristyneen ja jouduin tekemään välitaukojumppaa periaatteessa taukoamatta. Anssi ei tuntunut kuitenkaan kiinnittävän liiemmin huomiota höperön näköiseen naisihmiseen, kuunteli vain tarkkaavaisesti, mitä ratsastaja siltä pyysi. Pian pyysin ratsukon siirtymään jo tehtävien pariin ja ensimmäisenä kaksikko saikin esitellä minulle hiukan temponmuutoksia. Kuten arvata saattaa, pikkuisen shetlanninponin askeleet olivat varsinaista tikitystä nopeimmillaan, mutta Emmi pysyi satulassa kuin liimattuna!

Anssi oli selvästi hyvin herkkä poni, eikä tuntunut kestävän yhtään vääränlaisia apuja. Pakko kuitenkin myöntää, että Emmi tunsi hyvin orinsa ja osasi käsitellä sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Pysähdykset olivat napakoita ja siirtymiset eivät laahanneet missään vaiheessa. Pohkeenväistön kanssa sai tosin olla tarkkana, sillä Anssi jäi liian helposti varomaan omia jalkojaan, eikä tahti pysynyt tämän takia tasaisesti yllä. Pääpiirteittäin koko valmennus sujui kuitenkin juuri niin kuin kuuluikin, eikä minun tarvinnut kovinkaan montaa kertaa avata suutani korjatakseni Emmin ratsastusta. Nainen selkeästi oli ratsastanut Anssilla aina johdonmukaisesti, eikä minkäänlaisia ristiriitoja ilmennyt missään vaiheessa.

---

04.12.2016: valjakkoajovalmennus, kirjoittaja: miivi (203 sanaa)

Olin pitänyt Härdellissä jo kaksi valmennusta tänään, ja nyt vuorossa oli päivän viimeinen valmennus. Kaksi kouluvalmennus aiemmin päivällä pitäneenä valjakkovalmennus tuli iloisena yllätyksenä, vaikka keskittyisimmekin myös valjakossa lajin koulukokeeseen. Emmi oli ennen valmennustaan käynyt kävelemässä poninsa Anssin kanssa alkukäynnit maastossa, joten saatoimme aloittaa valmennuksen heti. "Katso ihan alkuun, että Anssi on hyvin kuolaintuella ja liikkuu suoraan. Sen jälkeen kiinnitä huomiota liikkeen tahtiin. Me aletaan kohta tekemään volttiharjoitusta. Koulukokeessa volttitehtävien arvosteluperusteena on ponin taivutus ja asetus, tahdin säilyminen kaarevalla uralla ihan yhtä isosti kuin se, että se voltti on pyöreä. Joo, sulla on nyt Anssi hyvällä tuntumalla. Jatka noin", ohjeistin ratsukkoa. Emmi käveli Anssin kanssa uraa pitkin kirjavan orin ollessa hyvin tuntumalla ja kulkiessa hyvässä tahdissa. Hän sai ottaa vielä muutaman kierroksen ravia samalla logiikalla ennen siirtymistä ympyrätehtävälle. "Okei. Kaikkien sivujen keskelle voltit. Lyhyille sivuille 15 metriset, pitkille 20. Heti lyhyille sivulle käännyttäessä käyntiä, poistuessa niiltä heti siirto takasin raviin." Emmi ja Anssi lähtivät suorittamaan tehtävää. Anssi kulki hyvässä tahdissa, mutta sen taipuminen vaihteli olemattoman ja liian vahvan välillä, jonka seurauksena volteista ei tullut kovin pyöreitä. Kun Emmi alkoi keskittymään poninsa ohjastamiseen pakettina eikä yrittänyt huolehtia kaikkien voltin arvosteluperusteiden täyttymisestä erillisinä asioina, alkoi tehtävä sujua paremmin. Pian valjakko tekikin kauniin pyöreitä voltteja kuin ammattilaiset.

---

01.12.2016: kuulumisia, kirjoittaja: EmmiN. (204 sanaa)

Päivittelempäs tännekin välillä Anssin kuulumisia! Ori on nyt kilpaillut hitaasti, mutta varmasti. Sijoituksia on kerääntynyt jo ihan kivasti, mutta ihan ei olla vielä valmiita laatiksia ajatellen. Koulusijoitukset ovat vain yhtä vajaat täynnä, joten koulun kilpaileminen saadaan ihan piakkoin purkkin! Kenttäkisoja on viimeaikoina ollut hirmuisen vähän (ainakin sellaisia joissa mukana aloittelijaluokka), joten niitä sijoituksia on nyt tullut kovin naftisti. Nekin olisi kyllä tarkoitus täyteen kerätä, mutta aikaa siihen voi kulua rutkasti. Valjakkoajon kanssa ollaan myös edetty melko hitaasti, koska kisalista suorastaan pursuaa poneja. Näyttelyissä Anssin kanssa ollaan käyty muutamaan otteeseen, mutta emme ole oikein siellä pärjänneet. Olemme hyvin tasaisesti olleet porukan keskivaiheilla. Yhden kerran saimme kuitenkin maininnan sertin arvoinen. Kantakirjaushaaveet ovatkin siis edelleen vain haaveen asteella. Jos joskus kävisi niin hyvä tuuri, että poni jollain ihmeellä sen kantakirjakelpoisuuden itselleen nappaisi joistakin näyttelyistä. Katsotaan kuinka medän käy! Tarjosin Anssia jalostukseen keskustan foorumilla, jossa Cremeide innostuikin ponista ja käytti sitä tammalleen. Assista tuli myös yksi jälkeläinen meillä, varsa syntyi Natalielle lokakuun lopulla. Se myytiin Vuornaan, jossa pääsi hyvään kisaavaan kotiin. Odotan molemmilta varsoilta aktiivisuutta, sillä ne pääsivät sellaisiin koteihin missä niiden kanssa taatusti touhuillaan kaikenlaista. Meillä syntyneestä Dexistä kasvoi ihan isänsä näköinen poika! Toivon, että meille Anssista tulisi vielä joskus tammavarsakin. Nyt molemmat jälkeläiset sattuvat olemaan oreja.

---

28.09.2016: päiväkirjamerkintä, kirjoittaja: EmmiN. (302 sanaa)

Olemme saaneet Härdellissä nauttia pitkään kesäisistä ilmoista. Lämpöä on riittänyt viimepäiviin saakka liki 20 asteessa, mutta tänään niskaamme iski kunnon syysmyrsky. Asteita vain 12, vettä satoi kaatamalla ja tuulikin laittoman kovaa. Ilman huomasi heti tallin ilmapiirissä. Ponit olivat joko masentuneen märkiä tai vaihtoehtoisesti hyvin hermostuneita tuulen vuoksi. Tallilla riittikin töitä jopa vähän liiaksikin. Pihattolaisten kanssa ei tarvinnut huolehtia muutakuin ruuasta ja vedestä. Laitumella olevilla poneilla on suojakatos. Tarhoissa olevat ponit olivat kuitenkin litimärkiä, joten ne ponit siirrettiin kiireenvilkkaa sisälle lämmittelemään sekä kuivaamaan. Antti oli otettu laitumelta jo viimeviikolla, jossa se oli viettänyt mukavan kesän muutaman orikaverinsa kanssa. Ruoho ei kuitenkaan enää kasva samaa tahtia, joten meidän laiduntilamme tällä ponipopulaatiolla rupeaa loppumaan. Tästä syystä jotkut joutuivat jo kesälomalta talliin. Vaikkakin onhan Anssinkin kanssa kilpailtu koko kesäkausi ahkerasti, joten ei tuota oikein kesälomaksi voida laskea kun ei poni kuitenkaan oloneuvoksena ole ollut. Anssi oli aivan litimärkä ja suorastaan hytisi kylmyydestä. Pienen "ensiavun" (eli kuivaamisen) jälkeen päätinkin mennä juoksuttamaan ponia hieman maneesiin, jotta se lämpeäisi hieman nopeammin. Orin kanssa se on niin helppoa, ei tarvinnut muuta kuin hakea liina ja deltta, kiinnittää ne ja kipittää kiirenvilkkaa maneesiin. Onneksi tallista sinne ei ole pitkä matka, joten säästyin hieman enkä kastunut aivan läpimäräksi. Taluttelin ensin Anssia pisin maneesia, jonka jälkeen keskityin maneesin keskelle ja päästin Anssin liinanpituudelle kävelemään. Lopulta pyysin reipasta ravia. Oria on niin mukava juoksuttaa, sillä se reagoi todella hyvin ääniapuihin. Sen kanssa onkin nähty paljon vaivaa maastakäsittelyä usein treenattaessa. Juoksutin ponia muutamisen kymmentä minuuttia vaihdellen askellajeja. Lopuksi vielä taluttelin ponia hetken, jotta hengitys tasaantuisi ja rapsuttelin sitä samalla kaulalta. Anssi pärski todella tyytyväisenä. Kipitimme molemmat talliin kovaa vauhtia. Vaikka Anssikin yleensä aina kävelee rennon rauhallisesti oli silläkin hieman tulta hännänalla. Sade ei taida olla sillekään mikään mieluinen asia. Tallissa harjailin ponia vielä hetken aikaa sekä tarjosin muutaman porkkananpalan, ennen kuin siirryin hoitamaan muita ponejani.