Myrttisuon talli sijaitsee Keski-Suomessa, noin 20 kilometriä Jyväskylästä etelään päin. Tallille on hyvät kulkuyhteydet, ja lähimpään kauppakeskittymään on vain kaksi kilometriä. Ympäristö on melko metsäpainotteista, joskin itse tilan alue on raivattu avaraksi.
En ollut koskaan pitänyt hevosista, se oli enemmän siskoni juttu. Minua kiinnostivat työ, perhe-elämä ja matkustaminen, eikä siihen samaan elämään mahtunut yksikään eläin.
Olin vasta 21-vuotias, juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, kun sain elämäni surullisimman puhelinsoiton.
Vasta mopokortin saanut siskoni oli joutunut pahaan auto-onnettomuuteen ja vain puoli tuntia myöhemmin menehtynyt sairaalassa. Elämäni tuntui pysähtyvän sillä hetkellä, enkä voinut tehdä muuta kuin jättää poikaystäväni huolehtimaan yhteisestä asunnostamme ja lähteä yksin asuvan äitini seuraksi kotiin.
Se oli kaikin puolin raskas syksy, ja jouduin pitämään välivuoden koulusta. Hoidin äitini kanssa kotitilaa ja pidin huolta siskoni hevosesta, johon olin aikaisemmin hädin tuskin koskenut. Tiesin kuitenkin, kuinka tärkeä tinker-tamma Piita siskolleni oli, joten tein kaikkeni, jotta tammalla olisi hyvä olla. Aloitin siskoni valmentajan avulla ratsastuksen ja muutaman kuukauden päästä kävin jopa sijoittumassa helppo C -luokan kouluratsastuskisoissa. Aloin vihdoin nähdä, miksi siskoni piti hevosista. Piita tuntui olevan paljon enemmän kuin vain hevonen: se tuntui ystävältä, jolle pystyi kertomaan murheistaan ja joka auttoi hetkeksi pakenemaan elämää.
Kului vuosi, mutta minusta tuntui, etten ollut vielä valmis palaamaan koulun penkille. Pitkä välimatka erotti myös minut ja poikaystäväni, joten eräänä viikonloppuna kävin hakemassa loput tavarani pois pääkaupunkiseudulla sijaitsevasta asunnostamme ja palasin takaisin Keski-Suomeen omalle kotitilallemme. En ollut pienenä välittänyt pätkääkään pihallamme aamuisin kiekuvasta kukosta saati haisevista lampaista, mutta nyt ne tuntuivat isolta osalta elämääni, joista en voisi luopua mistään hinnasta.
Vuodet kuluivat, ja sen huomasi ennen kaikkea Piitasta, jonka jalat eivät kestäneet enää rasitusta. Tamma meni nopeasti huonoon kuntoon, joten näimme äitini kanssa parhaaksi päästää se taivaslaitumille. Elämäni tuntui tyhjältä: paras ystäväni oli viety minulta pois ja sitä myötä myös viimeiset rippeet siskostani. Lisäksi kotitilamme alkoi hiljalleen ränsistyä, ja vaikka äidilläni oli säästössä suuret määrät rahaa, ei hän ollut varma, haluaisiko enää jatkaa tilanpitäjänä. Niinpä me päätimme yhteisvoimin myydä suurimman osan eläimistä ja jättää pihaan vain muutaman kanan. Kotieläinten tilalle ostimme koiranpennun, australianpaimenkoirauroksen Jatsin, jonka kanssa aloin harrastaa lähiseudulla näyttelyitä sekä tokoa.
Vaikka Jatsi oli minulle lähes tärkeintä maailmassa, ei se täyttänyt Piitan jättämää aukkoa sydämessäni. Katsoin monta kertaa netistä myytäviä hevosia, mutta järki sanoi aina toista: minun täytyisi kuitenkin lähteä pian opiskelemaan, eikä sen ohella olisi aikaa hevoselle. Äitini oli kuitenkin aivan toista mieltä, mutta hänen haaveensa eivät jääneet vain yhteen hevoseen - hän halusi koko tallin. Ensin nauroin ajatukselle, mutta mitä enemmän äitini kanssa keskustelin, sitä varmempi olin, että hän oli miettinyt asiaa jo vuosia. Hän ei halunnut itse omistaa hevosta eikä ratsastaa, mutta hän kaipasi sitä onnellisuuden näkemistä, mitä Piita siskolleni antoi.
Suunnittelimme äitini kanssa yhdessä talleja pohjapiirroksineen ja leikittelimme erilaisilla ajatuksilla aina ratsastuskoulusta ponisiittolaan. Koska me molemmat halusimme ottaa vastuun tallista, emme hevosista, pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen yksityistallista, jonne omistajat saisivat majoittaa hevosensa. Ja kun vuoden 2015 lopulla Jyväskylän lähettyvillä tuli myyntiin suuri tila, laitoimme kaikki äitini säästöt siihen ja aloimme uusia paikalla ollutta tallia. Syksy ja talvi kuluivat ohi nopeasti, ja pian koitti maaliskuu. Myrttisuon talli oli valmis, ja enää se kaipasi vain asukkaita tuomaan mukanaan onnellista hevosenomistajan arkea.
Idea yksityistallista oli ollut mielessäni jo reilun vuoden, kunnes lopulta vuonna 2016 sain vihdoin siirrettyä ideani sanoiksi. Olin haaveillut jo pitkään tallista, jonne jokainen halukas voisi majoittaa hevosensa pidemmäksi aikaa, eikä vuokranmaksuista tai hoitotarinoista tarvitsisi ottaa stressiä. Myrttisuo oli nimenä ollut mielessäni jo pitkään, ja se sopi erittäin hyvin Suomessa sijaitsevalle pienehkölle tallille.
Myrttisuo koostuu tallirakennuksesta, pihatosta, ratsasustiloista sekä varastorakennuksista. Aivan kivenheiton päässä tallista sijaitsee tallin omistajan omakotitalo, ja päätien lopussa on muutamia isotonttisia taloja.
Tallirakennukset koostuvat päätallista ja pihatosta. Päätalli on viihtyisä ja siisti, vasta uusittu rakennus, johon on rakennettu karsinat yli kahtakymmentä hevosta varten. Tallirakennuksesta löytyy karsinoiden lisäksi kaksi pesupaikkaa, yhdistetty varuste- ja rehuhuone sekä tallitupa. Tallin takaoven vieressä on heinävarasto sekä lantala. Lisää tietoa tallirakennuksesta löydät täältä.
Myrttisuolta löytyy kenttä ja maneesi, jotka ovat vapaasti käytössä tallin hevosille sekä omistajille. Maneesi on hieman lämmitetty ja valaistu, joten sitä voi käyttää ympäri vuoden. Maneesin ovipäädystä löytyy myös pieni katsomon tapainen alue, jossa voi seurata muiden ratsastusta. Lisäksi tallialueen laitamilta löytyy hiekkapohjainen kenttä, jolle on rakennettu erilaisia maastoesteitä. Aivan kentän takana on myös eri mittaisia maastoesteratoja, ja esteitä riittää aina aloittelijaluokasta CIC3-tason esteille saakka.
Tallialue on rakennettu rauhalliselle paikalle, joka koostuu lähinnä pelto- ja metsämaisemasta. Metsissä kulkee monia maastoreittejä, jotka ovat käytössä ratsukoiden lisäksi myös lenkkeilijöille, sekä vain hevosille tarkoitettuja maastoesteratoja. Tallialueen lähettyviltä löytyy myös lampi, jossa voi käydä kesäisin uittamassa hevosiaan. Lammen vesi ei ole kovin kirkasta, mutta täysin uimakelpoista. Lisää ympäristöstä voit lukea täältä.
Hevosten lisäksi Myrttisuon pihassa kulkee kaksi kissaa, harmaa-valkoinen suurikokoinen uroskissa Malka sekä tämän oranssi veli Nuka. Kissat ovat asuneet tallilla koko elämänsä, ja ne jäivät tallikauppojen lisänä tuttuun kotiinsa asumaan. Kissat viettävät päivänsä aivan tallin lähipiirissä, yleensä joko heinävarastossa tai tallituvassa, jossa esimerkiksi niiden ruokakupit sijaitsevat. Nuka ja Malka ovat todella vieraanvaraisia kissoja, ja ne saattavat tulla ihmisiä vastaan häntä pystyssä kurnahtaen tervehdykseksi. Nukan ja Malkan lisäksi tallilla liikkuu päivisin tallin omistajan koira Jatsi (tai Jasu), joka on rodultaan australianpaimenkoira.
