Saanilan Pouta-Mieli

23.04.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Olin hoitamassa iltatallia tänään itsekseni. Kello alkoi lähestyä jo yhdeksää, kun olin saanut loputkin hevoset sisälle ja laittanut ne yökuntoon. Olin oikeastaan jo lähdössä kotiin, kunnes mieleeni tuli jopa hieman typeräkin idea – ehkäpä yksi maastoreissu vielä onnistuneen päivän kunniaksi?

Kovin kauaa ei tarvinnut arpoa, kenet hevosista ottaisin ratsukseni lenkille. Pouta tuntui juuri oikealta vaihtoehdolta tähän iltaan, en kaivannut nimittäin yhtään lisää päänvaivaa. Niinpä kävin hakemassa tamman varusteet ja laitoin ne juuri harjatulle hevoselle. Pouta seisoi niin nätisti paikoillaan, mutta oli varmasti hieman hämmentynyt, kun joku tuli tähän aikaan laittamaan varusteita ylle. Lähdin taluttamaan tammaa rauhallisesti tallikäytävää pitkin ulos.

Hyppäsin Poudan selkään heti pihalle päästyämme ja suunnittelin meille ihan pienen maastolenkin. Lähtisimme kulkemaan vähän matkaa hiekkatietä pitkin kohti keskustaa, kunnes muutaman talon jälkeen kääntyisimme metsäpolulle ja tulisimme metsätietä pitkin takaisin. Ilta oli jo hiljalleen hämärtymässä, kun kävelimme kohti tietä.

Pouta kulki todella hienosti. Se tuntui olevan hyvin rento ja rauhallinen, eikä minullakaan ollut mitään huolia. Tiet olivat hiljaisia, eikä vastaantulijoita näkynyt. Saavuimme nopeasti risteykseen, josta käännyimme metsää kohti.

Metsässä päätin ottaa Poudan kanssa pienen laukkapätkän, ja se nostikin laukan melkein ajatuksen voimasta. Pouta kulki rentoutuneena ja meni todella upeaa laukkaa, mutta jouduin hidastamaan tahtia, kun vastaan tuli yksi koiranulkoiluttaja. Hän tervehti, kuten täällä maalla on tapana, ja minä tervehdin takaisin. Jatkoimme ohituksen jälkeen vielä hetken laukkaa, kunnes lopulta hidasti takaisin käyntiin.

Aloimme hiljalleen saapua takaisin tallialueelle. Ohitimme muutaman laitumen, kunnes tallirakennukset alkoivat näkyä puiden takaa. Annoin Poudalle pitkät ohjat ja kävelimme rauhassa kohti tammatallia.

Hyppäsin Poudan selästä pois, kun pääsimme tallin pihaan. Talutin sen sisälle ja hoidin tamman melko ripeään tahtiin uudelleen yökuntoon. Ulkona oli ehtinyt tulla jo pimeää, ja minunkin olisi vielä lähdettävä pyöräilemään kotiin.

Sain lopulta kaikki tavarat paikoilleen ja hevoset olivat tallissa odottamassa aamua. Minä taas lähdin hyvillä mielin kotiin. Poudan selässä maastoretket eivät petä koskaan!

07.04.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

Tänään oli kulunut kuukausi siitä, kun Pouta oli nyrjäyttänyt jalkansa. Sen kanssa oltiin käyty pienillä talutusretkillä lähinnä metsässä, mutta tänään oli ensimmäinen kerta tapaturman jälkeen, kun oli tarkoitus nousta sen selkään. Omistaja oli sanonut minulle, että kävisin ratsastamassa ihan vähän pehmeäpohjaisella kentällä tamman kanssa, jotta voitaisiin katsoa, miltä jalka näytti rasittuessaan. Eläinlääkärimme Marit oli myös mukana, jotta hän voisi hieman katsoa ammattimaisemmin, miltä liikkuminen näytti.

Harjasin tamman puhtaaksi ja laitoin sille vain suitset päähän. Ajattelin olevan tammallekin mukavampaa, kun selässä ei olisi puristavaa satulaa näin pitkän tauon jälkeen. Talutin Poudan kentälle, jossa minua odotti omistaja, eläinlääkäri sekä pari muuta tallityttöä. Astelin tamman kanssa keskelle kenttää, ja omistaja tuli punttaamaan minut selkään. Hän halusi seurata ihan vierestä, miltä tamman liikkuminen näyttäisi.

Lähdin ensin varovasti käyntiin pitkin ohjin. Tamma vaikutti kävelevän ainakin minun mielestäni ihan normaalisti, eikä jälkeäkään mistään nyrjähdyksestä näkynyt. Kokosin pian ohjat ja lähdimme raviin. Pouta kulki tuttuun tapaansa kauniisti kaula kaarella pitkin lennokkain askelin, ja kaikki tuntui minun silmiini olevan normaalisti. Marit pyysi minua vielä nostamaan laukan varovasti, ja tein töitä käskettyä. Lopulta hidastin jälleen käyntiin ja kävelin muiden ihmisten luokse.

Marit tuli tutkimaan jalan, ja hän ei huomannut hevosessa enää minkään olevan huonosti. Hän sanoi kuitenkin aika selvästi, että mikäli ongelmia tulisi, pitäisi hänelle soittaa heti. Omistaja nyökkäili ja sanoi itsekin, että Pouta oli kulkenut juuri omalla hienolla tavallaan aivan ongelmitta.

Hyppäsin alas Poudan selästä ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Todella hieno juttu, että tamman jalka oli kunnossa. Ehkäpä se pääsisi pian takaisin kisakentille.

06.03.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Tänään minun oli tarkoitus mennä valmennukseen Poudan kanssa. Olin harjannut tamman läpikotaisin ja laittanut sille jopa varusteetkin päälle, kunnes lähtiessäni taluttamaan sitä huomasin tamman aristavan hieman oikeaa etujalkaansa. Ei auttanut, laitoin tamman takaisin karsinaan, soitin maneesissa odottavalle valmentajalle sekä eläinlääkärillemme Maritille. Omistaja oli tänään kisareissulla, joten en viitsinyt häiritä häntä. Jospa asia ei olisi vakava.

Riisuin Poudalta varusteet päältä ja jäin odottelemaan Maritin tuloa. Hän saapui kuitenkin nopeasti, sillä asui aivan muutaman korttelin päässä. Marit pyysi minua tuomaan tamman ulos, jossa olisi enemmän tilaa tutkia sen jalkaa. Laitoin Poudalle riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä pyynnöstä ulko-oville.

Marit tutki ensin jalkaa ja kertoi sen olevan hieman lämmin ja turvonnut. Se taivutteli ja paineli jalkaa, kunnes lopulta kertoi jalan kohtalon: kyseessä oli vain pieni nyrjähdys, joka oli tapahtunut ilmeisesti laitumella ollessaan. Lääkkeeksi hän määräsi kylmää sekä lepoa. Se ei onneksi ollut ongelma, tamman kanssa kun ei ollutkaan tarkoitus käydä hetkeen kisakentillä. Pientä liikuntaa kuitenkin esimerkiksi taluttamisen muodossa olisi hyvä antaa muutaman viikon päästä. Siihen asti kuitenkin karsinalepo oli ainoa vaihtoehto.

Kiitin Maritia ja lähdin kuljettamaan Poutaa takaisin karsinaansa. Marit oli luvannut olla itse yhteydessä omistajaan ja kertoa tälle tamman tilanteesta, jotta minun ei tarvitsisi vaivata päätäni asialla. Kun sain tamman aseteltua karsinaansa, tuli valmentaja talliin katsomaan, mikä Poudalla oli hätänä. Hän oli selvästi helpottunut, kun kyseessä ei ollut mitään vakavaa. Juttelimme hetken tamman tilanteesta ja lähdin sitten hakemaan tälle kylmägeelipussia. Kyllä tuosta vielä jalka saataisiin.

14.02.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Olin maneesissa valmiina odottelemassa Poutaa ja Saritaa, jotka olivat tuttuun tapaansa hieman myöhässä. Ulkona oli koko päivän tihkuttanut vettä, joten ajattelimme pitää valmennuksen sisätiloissa. Pian kaksikko saapui ovesta sisään.

Laitoin Saritan kävelemään ensin ympäri muutaman kerran pitkin ohjin ja sitten lämmittelemään ravissa tehden hyvät pääty-ympyrät. Kerroin hieman samalla ratsukolle päivän ohjelman: ensin lähtisimme harjoittelemaan vaihtoja ja pysähdyksiä, kävisimme läpi hieman avotaivutuksia ravissa ja lopuksi tekisimme muutaman helpon laukkaharjoituksen.

Kun ratsukko oli tehnyt hetken aikaa pääty-ympyröitä ja Pouta näytti rentoutuneen ratsastajan alla, annoin heille seuraavan tehtävän: tarkoitus oli ravata uraa pitkin, tehdä aivan keskellä lyhyttä sivua pysähdys ja nostaa jälleen ravi. Sama pitkällä sivulla, mutta pysähdyksiä tuli olla kaksi.

Ratsukko lähti suorittamaan tehtäväänsä, joka alkoi todella hyvin. Pouta oli selvästi kuulolla, ja Sarita osasi hyvin istunnallaan pysäyttää tamman. Raviin lähdöt olivat hieman hitaanpuoleisia, joten pyysin Saritaa ottaen enemmän huomioon liikkeelle lähtö.

Ratsukko teki hetken aikaa siirtymisiä, ja ne alkoivat näyttää todella hyvältä. Pyysin Saritaa vaihtamaan suuntaa, jatkamaan tätä harjoitusta vielä hetken ja seuraavaksi ottaisimme muutaman laukannostoharjoituksen. Ravi jatkuisi yhä uraa pitkin, mutta pitkän sivun puolivälistä tulisi nostaa laukka, kääntyä saman tien keskiympyrälle ja heti takaisin uralle palatessa jatkaa ravia.

Sarita lähti jatkamaan ratsastustaan ilman pysähdyksiä uraa pitkin. Pitkän sivun puolivälissä hän nosti laukan, ja Pouta oli jälleen todella hyvin hereillä. Laukannosto oli hieno eikä ympyrässäkään ollut valittamista, mutta itse laukka jäi takajalkojen osalta melko matalaksi. Käskin Saritan pitää enemmän tempoa yllä, ja seuraava ympyrä näyttikin huomattavasti paremmalta ja reippaammalta.

Jatkoimme jälleen ympyröitä hetken aikaa molempiin suuntiin, kunnes annoin Saritalle luvan antaa hetkeksi aikaa pitkät ohjat. Seuraavaksi olivat vuorossa avotaivutukset. Nämä olivat olleet aina Poudan varma puoli, joten en uskonut meidän tarvitsevan käydä läpi kovin paljoa taivutuksia. Halusin kuitenkin nähdä, että ratsukko pääsisi yhdessä yhteisymmärrykseen taivutusten kanssa. Pyysin Saritaa keräämään ohjat ja lähtemään seuraavalta pitkältä sivulta uraa pitkin tekemään taivutusta. Itse menin ratsukon eteen seisomaan, jotta näkisin, että he kulkisivat niin sanotusti kolmella uralla.

Ratsukko aloitti heti kulman jälkeen taivutuksen ja se sujui kerrassaan hienosti. Tamma liikkui hyvin tarkasti ja Sarita istui todella upeasti selässä. Annoin heidän tehdä kaksi sivua käynnissä, minkä jälkeen pyysin ratsukkoa nostamaan ravin ja jatkamaan samaa tehtävää hieman kovemmassa vauhdissa. Sarita nosti hienon ravin ja Pouta näytti upealta tehdessään taivutuksia. Olin jopa todella ylpeä tammasta, en muistanut taivutusten sujuvan näin hienosti.

Kun minulla ei ollut enää kerrassaan mitään rakentavaa sanottavaa ratsukolle, lähdimme tekemään viimeistä harjoitusta. Laukka, pysähdys, peruutus ja laukka. Tarkoitus oli toimia melko reippaasti mutta silti hätäilemättä. Sarita sai tehdä siirtymisiä omaan tahtiin. Ratsukko nosti laukan, teki ensimmäisen pysähdyksen, peruutti muutaman askeleen ja lähti hieman hitaasti liikkeelle mutta selvällä laukalla kuitenkin. Pyysin jälleen Saritaa kiinnittämään huomiota siihen, että eteenpäin lähdettäisiin suhteellisen reippaaseen tahtiin. Seuraava siirtyminen sujuikin jo paremmin.

Sarita teki harjoituksen molempiin suuntiin muutamia kertoja. Lopulta ilmoitin, että aika alkoi käydä vähiin ja annoin luvan antaa tammalle pitkät ohjat. Kerroin Saritalle vielä Poudan olevan hevonen, joka tottelee istuntaa todella hyvin, ja hän kyllä vaikutti tietävän sen itsekin. Pouta oli kulkenut mielestäni todella hyvin, eikä minulla ainakaan tällä kertaa suurempaa rakentavaa palautetta ollut antaa. Hienoa työtä!