AK Namupala

Luonne

Namulla tuntuu olevan kaksi erilaista persoonaa. Mukavuusalueellaan kotona, tuttujen ihmisten ympäröimänä se on mitä sosiaalisin ja uteliain tamma, mitä meidän tallistamme löytyy. Se haluaa aina olla ajan tasalla siitä, mitä Kuuralehdossa tapahtuu. Namu tutkii, ihmettelee ja pällistelee tarhassaan päivät pitkät joka ilmansuuntaan varmistuakseen, ettei mitään tapahdu sen tietämättä. Välillä tämä piirre on tosin hieman raskaskin, kun pienikin rasahdus tai muu epäilyttävä ääni tai uusi esine jossain päin pihaa aiheuttaa Namussa polttavan halun päästä tutkimaan. Metsässä kun rasahtaa, menee vaikka hirvi, tämän tamman reaktio on lähteä vauhdilla ääntä kohti. Hyvää itsesuojeluvaistoa, vai mitä?

Tamma tykkää härppiä ihmisten taskuja, hihoja, käsiä, tutkia, jos niistä löytyisi jotain. Samoten hoitaessa kaikki välineet on haisteltava perusteellisesti, vaikka kyseessä olisi se sama pölyharja, jolla tammaa päivittäin harjataan. Mutta kun täytyy tutkia, ihan kaikki. Taluttaessa Namu kulkee joko kauhealla vauhdilla eteenpäin (se on äkännyt jotain tutkittavaa, jonka luo on päästävä heti), tai sitten se hidastelee, eikä meinaa liikkua mihinkään (jälleen kerran, taas kiikarissa on jotain, mitä on jäätävä ihmettelemään). Namun uteliaisuudella ei ole mitään rajoja. Eikä edes sillä, että Kuuralehdossa jatkuvasti tapahtuisi kaikkea ihmeellistä ja tavarat ja rakennukset vaihtaisivat mystisesti paikkaa koko ajan, raudikolle riittää se, että orava seisoo puun vieressä, missä se ei vielä eilen istunut. Namuhan on oikein ystävällinen ja rakastaa huomiota ja siinä mielessä sen kanssa on mukava touhuta kaikkea ja sitä on todella helppo hoitaa, kun kaikki käy ja kaikki on vain todella mielenkiintoista. Mutta toisaalta, kun joka kerta suojia jalkaan laittaessa tamma haluaa nähdä lähempää, ovathan ne varmasti samat suojat kuin eilenkin, voi ehkä toisinaan ja etenkin kiireessä käydä ärsyttämään.

Namu rakastaa tehdä töitä, kaikki tekeminen on kivaa ja ihanaa ja parasta. Se on välillä vähän turhankin innokas etenemään, ja tätä tammaa saakin ennemmin pidätellä kuin potkia eteenpäin. Ratsastaessa sen keskittymiskyky tehtävien tekemiseen on jopa hämmästyttävän hyvä. Voisi kuvitella, että sama tutkimusretkeilijämeininki jatkuu kaikissa tilanteissa, mutta ratsun hommat Namu ottaa sellaisella vakavuudella, että silloin keskitytään ainoastaan työntekoon. Kouluratsastuksessa tamma osaakin temput Vaativa B-tasolle asti, eikä oikein mikään tehtävä tuota hankaluuksia. Se on ollut helppo kouluttaa ja sen kanssa on oikein mukava työskennellä. Välillä se ehkä turhan innokkaasti alkaa ennakoida, jos tehdään monta kertaa samaa tehtävää, mutta muuta huonoa puolta en nyt tähän hätään tästä tammasta keksi. Esteillä se on ihan näppärä tapaus, hyppää kivalla tekniikalla ja ponnua riittää 90 sentin radoille asti. Kieltoja ei juuri koskaan tule, Namu ennemmin yrittää hankalastakin lähestymisestä kuin lähtisi kieltämään.

Sitten tuleekin se iso mutta. Namu toimii kotona kuin unelma ja on todella ulospäinsuuntautunut ja innokas touhuaja. Mutta kun lähdetään kohti kisapaikkaa, alkaa jännittäminen jo kuljetuskoppiin tai -autoon lastatessa. Tämä on tosi sääli, koska etenkin koulupuolella Namussa on osaamista vaikka millä mitalla, mutta jännittämisen vuoksi tulokset joskus jäävät harmittavan huonoiksi. Namun kanssa pitääkin ottaa reilusti aikaa kisamatkoille, jotta se ehtii rauhoittua ennen kisasuoritusta. Verryttelyssä se alkaa hiljalleen rentoutua keskittyessään täysin työskentelyyn, mutta ei se silti ihan samalla tasolla ole kuin kotona. Siinä, missä tutussa ympäristössä se haluaa nähdä ja kuulla kaiken, saavat pienetkin omituisuudet vieraassa paikassa sen säikähtämään. Tätä on treenattu paljon ja Namua on erityisen paljon kuskattu muualle myös treeneihin ja ihan vain ihmettelemään maailmaa, mikä on ajan myötä auttanut jonkin verran. Silti uusi paikka on aina etenkin alkuun todella jännittävä, eikä tamma pysty ihan oma itsensä varmaan koskaan olemaan kodin ulkopuolella.

Luonne © enna