Renttunen

♱ Menehtynyt 14.05.2021

Nimi: Renttunen, "Renttu" Rekisterinumero: VH14-018-0363
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: evm
Syntynyt: 03.06.2012, 22 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: vaB, re: 80 cm
Säkäkorkeus: 167 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Rautias Suku: Evm-sukuinen
Meriitit:

KRJ-I, SLA-I, YLA2
15.08.2015: Renttu palkittiin KRJ-I -palkinnolla maaliskuun tilaisuudessa pistein (6,5 + 40 + 20 + 20 + 15 + 0 =) 101,5!
20.02.2015: Renttu kävi helmikuun suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa palaten mukanaan SLA-I -palkinto! Pisteet: (14 + 23 + 20 + 20 + 18 =) 95!
30.03.2021: Maaliskuun YLA-tilaisuudesta Renttu tuli kotiin mukanaan YLA2-palkinto! Pisteet: (36 + 28 + 11 + 15 + 5 =) 95.

Virtuaalihevonen | Kuvat © SN

Luonne

”Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?” – Renttu kenties osaisi vastata tähän kysymykseen. Ainakin siihen malliin se on laittanut niin naispuolisten ihmisten kuin tammojenkin päät pyörälle heti tulostaan lähtien. Itse en vielä tiedä rakastanko vai vihaanko tätä oria, sen verran paljon siltä löytyy luonnetta. Ulkoapäin Renttu vaikuttaa hyvin rennolta ja huolettomalta tapaukselta, joka harja hulmuten suuntaa nuuskamuikkusmaisesti uusiin seikkailuihin. Sisäisestikin se on varmasti varsinainen Nuuskamuikkunen, mutta löytyy siitä kuitenkin myös se mukavuudenhaluinen puoli, joka ulkona nukkumisen sijaan mielummin laiskottelisi sisällä herkkuja syöden. Tämän lisäksi Renttu on myös hieman yksinkertainen aina välillä, eikä oikein ota onkeensa pienistä tai vähän suuremmistakaan vihjeistä. Yksinkertaisesti se juoksee hyvin stereotyyppisesti tammojen perässä eikä oikein malta uskoa, että jokainen kauniimpaa sukupuolta edustava hevonen ei muka ole häntä varten paikalle sipsuttanut.

Karsinassa Renttu kannattaa aina sitoa kiinni tai vaihtoehtoisesti hoitaa pesukarsinassa tai käytävällä. Se nimittäin häseltää aika paljon, kun ei tiedä, että kumpaa puolta hoitajan kannattaisi häntä harjata. Lisäksi ori pyrkii koko ajan katsomaan kaikkea, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Ja auta armias, jos tamma kulkee karsinan ohi. Silloin voit vannoa, että Renttu tallaa varpaillesi eikä huomaa sitä vartinkaan tönimisen ja ärjymisen jälkeen. Rentulta on varmaan jäänyt aikaisemmassa kodissaan ihmisen kunnioittamisen peruskoulutus kuuntelematta, sen verran raivostuttavasti se välillä käyttäytyy. Välillä se saattaa nyplätä hoitajaansa hihasta tai nykäistä tätä hampaillaan takinhelmasta. Ja kaikki tuo vain jostain aivan mitäänsanomattomasta syystä – irrottaessaan otteensa Renttu nimittäin keskittyy taas uusiin juttuihin ja unohtaa taas hetkeksi ihmisen olemassaolon. Perusilmeeltään ori on aikamoinen jurottaja ja joskus sen äkäinen katse otsatukan takaa saattaa huolestuttaa herkempää hevosihmistä. Kengittäjäkin saa komennella Renttua aikansa ennen kuin ori suostuu seisomaan liikkumatta paikoillaan ja sama homma on eläinlääkärillä. Traileriin Renttu menee ongelmitta silloin, kun sen saa juksattua kävelemään sisään aivan yhtäkkiä tai ruoan houkuttelemana. Ja samaan ansaan ori lankeaa seuraavallakin kerralla. Ja sitä seuraavalla.

Ratsailla Renttu on aluksi aina hieman hermoja koetteleva (kauniisti sanottuna), sillä se on suhteellisen raskas edestä ja vaatii pitkän ja irrottelevan alkuverryttelyn ennen vetreytymistään ja pehmenemistään. Runsaiden siirtymien ja muiden herkistelyjen jälkeen ori kulkee ihan mukavasti, varsinkin kaikissa reippaammissa tehtävissä, vaikka sitä ei alkutunnista uskoisikaan. Ratsastaja ei kuitenkaan saa suostua kantamaan Rentun päätä koko treeniä, vaan liikutella sormiaan ja tehdä runsaasti puolipidätteitä, tai muuten tunnin jälkeen tarvitaan avustaja irrottamaan paikoilleen jäykistyneet sormet irti ohjista. Kokoaminenkin onnistuu esimerkiksi silloin, kun ohi kulkee tamma, jolloin Rentun saa helposti huijattua vähän esittämään. Ja Renttuhan esittää. Välillä ratsastaja joutuu taistelemaan saadakseen orin huomion takaisin itseensä, kun Renttu mieluummin keskittyisi esittelemään tuleville tyttöystäväehdokkaille omia hyviä puoliaan (joita ainakin Rentun mielestä on paljon, omasta mielestäni ei ehkä niinkään). Kaikesta tästä huolimatta – tai juuri siitä johtuen – Renttu menee koulua jopa Vaativa B-tasolle asti, mikä yhä jaksaa hämmästyttää meitä kaikkia. Loppujen lopuksi Renttu kuitenkin on aivan samanlainen kuin useimmat muut hevoset – yhteistyöhaluinen ja nauttii ratsastajan antamasta kiitoksesta. Mitään se ei kuitenkaan ilmaiseksi anna ja ratsastajan päättäväisyyden testaaminen onkin yksi orin lempiharrastuksista.

Esteillä Renttu ei ole aivan omimmillaan, mutta iloisesti koheltaen se pyrkii ylittämään nekin. Välillä se saattaa jyrätä hieman voimakkaammin eteen, jolloin ratsastaja saa olla tarkkana, jotta ori ei ota ohjia itselleen ja päätä tempoa. Jos Rentun päästää aivan villiintymään, saattaa se juosta kiireessä esteestä ohi, joten ratsastajan on itse osattava säädellä vauhtia ja valvoa, ettei hyppääminen mene aivan pelleilyksi. Maastossa Renttu on tottunut siihen, että saa mennä kovaa. Ja jos ratsastaja ei anna hänen mennä kovaa, yrittää Renttu aikansa, kunnes lopulta kyllästyy ja alkaa esittämään kaikenlaisia steppailuja ja poikittamisia. Teoriassa ori ei pelkää mitään, mutta käytännössä tämä lellitty lapsi saattaa keksiä kaikenlaisia kommervenkkejä saadakseen tahtonsa läpi.

Luonne © Rentun entinen omistaja (VRL-01534)

Suku

i. Ränttäli sh, rt, 166 cm evm ii. Rillaaja evm iii. Railakka evm
iie. Sulosointi evm
ie. Iitulan Helmi evm iei. Viheliänen evm
iee. Iitulan Sirpake evm
e. Hupakon Tuutu sh, rt, 161 cm evm ei. Miittinki evm eii. Mettäläinen evm
eie. Ihanteen Eeva evm
ee. Ametisti evm eei. Suukopu evm
eee. Eevinna evm

i. Ränttäli oli ihastuttava ja hyväluontoinen oripoika, joka eli koko elämänsä kasvattajansa Tiina Lehkosen omistuksessa. Tästä orista odotettiin jo nuorena hyvää ja kyvykästä kouluratsua, ja jo neljä vuotiaana se starttasi vaativissa luokissa sijoittuen. Kymmenvuotisen kilpauransa aikana Ränttäli kerkesi kerätä yli 100 sijoitusta kouluratsastuksen parista. Kouluratsun ominaisuuksia ori periytti myös lukuisille jälkeläisilleen, joita löytyy toistakymmentä kappaletta. Ränttäli menestyi myös jonkin verran näyttelykehissä hyvän rakenteensa ansiosta, tosin hurmasi se monia tuomareita myös pelkällä olemuksellaan. Väritykseltään ori oli vaaleanrautias ja säkäkorkeutta tältä löytyi vajaat 166cm. Ränttäli menehtyi yllättäen kotilaitumellaan, ilmeisesti sydänkohtaukseen, orin ollessa vasta 16 vuotias.

ii. Rillaaja oli aivan tuikitavallinen harrasteratsu, joka ei kierrellyt kummemmin kilpailuissa kuin ollut jalostuskäytössäkään. Ori syntyi Jarmo Holopaisen ravitalliin, mutta jo varhain Rillaajasta huomattiin, ettei siitä ravihevosta tulisi ja siten se myytiin eteenpäin ratsuksi. Uusi omistaja koulutti orin helppo b tasoiseksi ”puskahevoseksi”, joka myös mielellään hyppäsi pieniä esteitä sekä eritoten maastoili. Rillaaja oli luonteeltaan oikein leppoinen ja todella ruunamainen, se ei laittanut omistajalleen koskaan vastaan ja oli ratsunakin hyvin nöyrä. Ori oli ulkonäöllisesti niin perinteinen suomenhevonen kuin vain olla ja voi, väritykseltään se oli rautias ja säkäkorkeutta se omasi 164cm. Rillaaja sai elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen, astuttuaan naapurissa asuvan tamman. Tosin se jälkeläinen olikin yksi aikansa kuuluisimpia suomenhevosia. Ori lopetettiin vanhuuden oireisiin sen ollessa 23-vuotias.

ie. Iitulan Helmi oli nimensä veroisesti oikea helmi – se menestyi niin näyttelyissä kuin myös ratsastuskilpailuissa. Helmi omasi erinomaisen suomenhevosen rakenteen ja täten se voitti lähes jokaisen luokan missä vain kilpaili. Väritykseltään tamma oli vaaleanrautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta siltä löytyi vajaat 159cm. Helmi kisasi niin rataesteillä metrissä kuin myös koulussa helpoissa luokissa, ja molemmista lajeista tammalta löytyykin hyvä kasa ruusukkeita. Luonteeltaan tamma oli melko kiltti, mutta hyvin periksiantamaton ja itsepäinen, eikä se siksi soveltunut kaikkien käsiteltäväksi. Kilpauransa jälkeen Helmeä käytettiin kolmen varsan verran jalostukseen: kaikki tamman jälkeläiset menestyivät myöhemmin emänsä tavoin kilparadoilla. Iitulan Helmi eli koko elämänsä kasvattajansa Iitu Kokkosen hoivissa, kunnes se laukkasi vihreimmille niityille 24-vuotiaana.

iii. Railakka vaikutti ensisilmäyksellä varsin omapäiseltä ja vahvatahtoiselta hevoselta, mutta pintaa syvemmältä se oli varsin nöyrä ja työteliäs, suhteellisen pienikokoinen (154cm) ratsu. Mikään kilparatojen tähti se ei varsinaisesti ollut, mutta kiersi omistajansa alaisuudessa joitakin koulukilpailuja. Myöhemmin orin jalka sanoi itsensä irti rankemmasta käytöstä, joten Railakan kanssa keskityttiin lähinnä maastoiluun. Nuorempana ori astui muutaman lähiseudun tamman ja se saikin joitakin hyviä jälkeläisiä kilpailemaan ja jatkamaan sukuaan.

iie. Sulosointi oli pääasiassa ravitaustainen hevonen (162cm), joka kierteli kuitenkin myös joitakin ratsastuskilpailuja kaiketi siksi, että omistajansa ei oikein osannut päättää, kumpaan lajiin kallistuisi. Sennistä tulikin varsinainen monitoimihevonen, jota pystyi käsittelemään kliseisesti kuka tahansa vauvasta vaariin. Kilpailumenestys oli kohtalaista ja tamma menestyi hyvin helpommissa koululuokissa. Raveissa varsinaista menestystä ei tullut, joten Senni siirtyi pysyvämmin siitoskäyttöön kaksitoistavuotiaana. Parin varsan jälkeen se muutti pohjoiseen terapiaratsuksi, missä se eleli rennosti kypsään 24 vuoden ikään asti.

iei. Viheliäinen oli aikansa kysytyin ori, joka hurmasi kaikki niin karsimaattisella olemuksellaan kuin upeilla kisasuorituksillaankin. Ville tiesi oman arvonsa ja saattoi välillä olla haastava käsiteltävä, mutta ratsastajan kanssa se antoi aina kaikkensa ja erityisesti esteillä heräsi eloon. Myös koulua orin kanssa kisattiin suhteellinen hyvällä menestyksellä Helppo A-tasolla. Esteillä se taipui metriin asti. Kisaamisessa Villen ainoa ongelma olivat muut orit, joita se ei kunnioittanut pätkääkään. Ville astui kymmeniä tammoja ja nykyään siitä onkin lähtöisin monta monipuolista ja yritteliästä urheiluhevosta.

iee. Iitulan Sirpake oli yksi kasvattajansa Iitu Kokkosen suosikkihevosista. Tamman kilpaura jäi varsin lyhyeksi, sillä tamman kanssa keskityttiin nimenomaan varsomispuuhiin ja siitostammana olemiseen. Liikutuksen vuoksi Sirpakkeen päivät täyttyivät kuitenkin maastoilulla ja koulutreenillä, missä tamma olikin aika hyvä ja esitti hienoja liikkeitä jopa vaativalta tasolta. Valitettavasti matkustaminen ja vieraissa paikoissa kisaaminen stressasi tammaa sen verran, että säännölliseen kisaamisen sen kanssa ei voitu ryhtyä. Sirpake varsoi neljä tervettä varsaa, joista osa jäi kasvattajalleen ja osa siirtyi muualle kilpauraa aloittelemaan. Tamma lopetettiin 22-vuotiaana uusiutuvien jalkavaivojen vuoksi.

e. Hupakon Tuutu oli todellinen ongelmahevonen, jota kukaan ei oikein halunnut käsitellä. Nuorena Tuutu oli vielä mukava ja rauhallinen hevonen, mutta huono, väkivaltainen omistaja sai tammankin sekoamaan myöhemmin. Tämän jälkeen Tuutu elikin kiertolaishevosen elämää, eikä kukaan meinannut saada sitä edes koulutettua ratsuksi. Vasta reilun 10 vuoden ikäisenä Tuutu löysi hyvän ihmisen, joka vähitellen sai tamman rauhoittumaan ja edes joten kuten kunnioittamaan ihmistä. Vanhemmiten Tuutu koulutettiin helppo a tasoiseksi ratsuksi ja muutamat seurakilpailut tammalla myös startattiin, ei tosin hyvällä menestyksellä. Tuutu oli väritykseltään rautias ja säkäkorkeutta se omasi 161cm. Tamma sai elämänsä aikana kaksi hienoa jälkeläistä, joista molemmista kehittyi oikein hienoja hevosia. Tuutu lopetettiin 18 vuoden ikäisenä ilman suurempaa syytä.

ei. Miittinki oli yksi aikansa halutuimpia jalostusoreja, ja siksi siltä löytyykin lähes neljäkymmentä toistaan hienompaa jälkeläistä. Ori oli nuorempana oikein menestynyt ja kapasiteetikas kilparatsu, se kilpaili aktiivisesti koulussa vaativissa luokissa ja rataesteilläkin se starttasi 110cm korkeudella. Vähitellen jatkuvat loukkaantumiset ja jalkavaivat tulivat väliin ja siksi Miittinki joutui harmillisesti siirtymään kilparadoilta sivuun jo 9 vuoden ikäisenä. Kilpauran jälkeen nousi hillitön jalostusbuumi ja kaikki halusivat käyttää tammoilleen tätä menestynyttä hienoa oria. Luonteeltaan Miittinki oli hieman haastava eikä se antanut mitään ilmaiseksi edes kasvattajaomistajalleen Siiri Huttuselle. Väritykseltään ori oli komea punarautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta se omasi 156cm. Vanhemmiten orin jalkaoireet alkoivat puhjeta hyvin herkästi pelkällä laiduntamisellakin ja siksi Miittinki päästettiin tuskistaan 20 vuoden ikäisenä.

ee. Ametisti oli Aleksi Raatikaisen kasvattama suloinen suomenhevostamma, joka oli väritykseltään rautias ja säkäkorkeudeltaan 160cm korkea. Luonteeltaan Ametisti oli hyvin lempeä ja rauhallinen, ja siinä luultavimmin syy miksi tämä hevonen oli pienten tyttöjen ehdoton suosikki. Alkuun tamma oli perinteinen harrasteratsu, jolla nuoret tytöt ratsastivat omaksi ilokseen kentällä ja maastossa. Hiljalleen tyttöjen kasvaessa alkoi halu päästä kilpakentille ja siten vanhemmalla iällä Ametisti starttaili melko aktiivisestikin kouluratsastuksen parissa helppo a tasolla. Muutamat voitot ja sijoitukset Ametisti haki kotiin, mutta kummemmin se ei pärjännyt huonon liikkeensä vuoksi. Tammaa käytettiin nuorena jalostukseen kahden jälkeläisen verran, joista ikävästi toinen varsa menehtyi parin päivän ikäisenä. Ametisti eleli hyvää ja terveen hevosen elämää peräti 26 vuotiaaksi asti, jolloin tamma menehtyikin ns. suorilta jaloilta.

eii. Mettäläinen oli kapasiteetikas kouluratsu, jonka lennokkaat liikkeet eivät jättäneet ketään katsomossa kylmäksi. Estepuolella ori ei loistanut, mutta valjakkoajo oli sen toinen juttu, jossa se erityisesti kunnostautui. Orin omistaja Aaro Valkeapää vaimoineen piti Mettäläisestä hyvää huolta ja kisasi sillä vain tarkkaan harkiten. Myös jalostuskäyttöön siirryttyään orin morsiamet valittiin harkiten, ja se olikin varsin maltillisesti käytettävissä. Hillittyluonteinen ja rauhallinen ori saikin suhteellisen vähän jälkeläisiä, 10 kappaletta, ja 20-vuotiaana se siirtyi kokonaan rauhallisemmalle käytölle.

eie. Aatteen Eeva saikkuili koko ajan. Sen omistaja vitsailikin tamman olevan hyvin onnettomuusaltis hevonen, sillä lähes joka hetki se joutui lepäämään ties mistä syystä. Jalkavaivojen vuoksi se ei pystynyt liian rankkaan treeniin, mutta ennen näitä vaivoja se kilpaili menestyksekkäästi kouluradoilla aina Vaativa B-luokkiin asti. Terveystilanteensa vuoksi tamma pääsi osa-aikaiseläkkeelle ja siitostammaksi saaden kaksi tervettä varsaa. Sen jälkeen kohtalo valitettavasti puuttui peliin ja Eeva jouduttiin lopettamaan pahan kaviokuumeen vuoksi vain 16-vuotiaana.

eei. Suukopu oli lupaava ravitaustainen suomenhevonen, mutta joka muutaman lähdön jälkeen todettiin ei-niin-potentiaaliseksi ravuriksi. Ennen ruunaamistaan ori ehti astua kolme tammaa, mutta kuusivuotiaana Suukopu saikin sanoa hyvästit päivilleen villinä orina ja siirtyä ruunan elämään. Suukopu muutti uudelle omistajalleen Pohjois-Suomeen, jossa se toimi aikuisharrastajan ratsuna lähes vuosikymmenen verran. Ruunan luonne oli hyvin suomenhevosmaisen jääräpäinen, mutta myös nöyrä ja yritteliäs, joten sen kanssa ei ilmennyt ongelmia missään vaiheessa. Suukopu lopetettiin vanhuuden vaivoihin 23-vuotiaana.

eee. Eevinna on juuri sellainen hevonen, joita ratsastuskouluissa palvotaan. Kasvattajallaan se ehti nuorena tammana saada yhden varsan ennen siirtymistä uusin ympyröihin ratsastuskoululle Pirkanmaalle. Siellä Eevinna oli monen lemppari ja johdatti uudet ja vanhat harrastajat syvemmälle lajin syövereihin. Suhteellisen kauan Eevi ehti opetusratsuna toimiakin, kunnes eräs tätiratsastaja sääli tammaparkaa ja osti sen itselleen harrastusratsuksi. Erinomaisen terveytensä ja hyvän hoidon ansiosta Eevi elää edelleen – lähemmäs kolmekymmentävuotiaana rautamuorina!

Kaksi ensimmäistä polvea © tvisha – Kolmas polvi © Freetu

Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
27.07.2014 t. Rentunruusu Päivänsäde
28.07.2014 t. Parodian Lähiöruusu Pintaliitäjä SV-I
27.09.2014 t. Parodian Sulosointu Myrskyluodon Maija YLA1, KRJ-I, SLA-I
02.05.2015 t. Parodian Railakas Pintaliitäjä
10.07.2016 t. Eelin Malla Metsämäen Mella

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

9.01.2015 - KRJ / Va B - Holmberg - 5 / 50
18.01.2015 - KRJ / Va B - Mörkövaara - 4 / 30
17.01.2015 - KRJ / Va B - Mörkövaara - 1 / 30
17.10.2014 - KRJ / Va B - O' Polo WBs - 6 / 40
15.10.2014 - KRJ / Va B - O' Polo WBs - 2 / 40
13.10.2014 - KRJ / Va B - O' Polo WBs - 3 / 40
12.10.2014 - KRJ / Va B - O' Polo WBs - 3 / 40
08.10.2014 - KRJ / Va B - Vaapukka - 2 / 40
05.10.2014 - KRJ / Va B - O' Polo WBs - 2 / 40
04.10.2014 - KRJ / Va B - Vaapukka - 3 / 40
16.08.2014 - KRJ / Va B - Fiktio - 6 / 46
15.08.2014 - KRJ / Va B - Ascuns Farm - 3 / 30
14.08.2014 - KRJ / Va B - Fiktio - 1 / 46
10.08.2014 - KRJ / Va B - Kelokorpi - 5 / 50
10.08.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 1 / 40
10.08.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 2 / 40
09.08.2014 - KRJ / Va B - Arcadia - 5 / 30
08.08.2014 - KRJ / Va B - Arcadia - 1 / 30
08.08.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 2 / 40
07.08.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 2 / 40
04.08.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 4 / 30
03.08.2014 - KRJ / Va B - Arcadia - 5 / 30
03.08.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 3 / 30
02.08.2014 - KRJ / Va B - Kelokorpi - 5 / 50
01.08.2014 - KRJ / Va B - Arcadia - 4 / 30
30.07.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 5 / 40
29.07.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 5 / 40
27.07.2014 - KRJ / Va B - Mörkövaara - 3 / 40
26.07.2014 - KRJ / Va B - Mörkövaara - 2 / 40
17.07.2014 - KRJ / Va B - Susiraja - 5 / 30
14.07.2014 - KRJ / Va B - Susiraja - 3 / 30
26.06.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 4 / 40
25.06.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 5 / 40
23.06.2014 - KRJ / Va B - Ventos - 2 / 40
22.06.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 4 / 40
16.06.2014 - KRJ / Va B - Ponipallero - 5 / 50
12.06.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 3 / 40
06.06.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 4 / 40
03.06.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 4 / 40
01.06.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 5 / 40
31.05.2014 - KRJ / Va B - Parodia - 5 / 40
25.05.2014 - KRJ / Va B - Vaapukka - 3 / 40
24.05.2014 - KRJ / Va B - Fiktio - 2 / 40
23.05.2014 - KRJ / Va B - Fiktio - 4 / 40

31.01.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Freetu

Tänään jatkettiin Sofian ja Rentun kanssa siitä mihin viimeksi jäätiin, eli tavoitteena oli jo astetta vaikeammat koulukiemurat. Alkuverkassa ori vaikuttikin vähän reippaammalta kuin viimeksi, tosin olin vielä vähän epäilevällä kannalla sen suhteen, että oliko se nyt pelkkää toiveajattelua. No, ei ollut, sillä kun aloitimme työnteon lisäyksien ja kolmikaarisen kiemurauran merkeissä, oli Renttu aika mukavasti pohkeen edessä. Kehotinkin Sofiaa vain hymyilemään ja keskittymään kaarien asetuksiin ja taivutuksiin, kun ori kerran liikkui omalla moottorillaan eteenpäin. Rentun kanssa on aina vähän ongelmana se, että varsinkin kokoamisissa ori meinaa tulla aika raskaaksi kädelle, joten nytkin Sofia sai liikutella sormiaan kunnolla ja jopa hieman nostaa orin päätä aika ajoin ylöspäin. Mitään liian syvää muotoa emme siis halunneet, vaan erityisesti sen, että ori liikkuu eikä valahda raskaaksi ja perästä vedettäväksi.

Ravityöskentelyn jälkeen aloitimme aika pitkän laukkaosuuden. Aluksi kolmikaarisella sillä tavalla, että Sofian tuli aina kaarien välissä suoristaessa siirtää ori käyntiin ja vaihtaa laukan sen kautta. Aluksi siirtymisistä meinasi tulla aika hiipiviä, eli nopea reagointi oli kaikkea muuta kuin hanskassa. No, useiden toistojen kautta alkoi tälläkin saralla tapahtua ja nyt Renttu alkoi jopa ennakoida tulevia hidastuksia. Käskinkin sitten Sofiaa ratsastaa aina silloin tällöin yllätyskaaren vastalaukkaa, jotta ori joutuisi kuuntelemaan tarkasti ratsastajansa apuja. Aluksi vastalaukka oli aikamoista sätkimistä, joten kehotin Sofiaa ottamaan oria paremmin kuulolle ja vahtimaan, ettei laukka ole liian reipasta pienelle kaarelle. Muutamien toistojen jälkeen vastalaukkakin alkoi parantua. Lopuksi Sofia sai vaihtaa laukan suoraan askeleessa ja tämä onnistuikin ratsukolta paremmin kuin hyvin. Renttu on aika hyvä näissä hommissa, kunhan se on kunnolla verrytelty ja malttaa keskittyä tehtävään. Kiittelin ratsastajaa ja hevosta ja käskin heidän ottaa lopuksi vähän rennompaa ja lennokkaampaa laukkaa muutaman kierroksen verran, jotta ori saa vähän oikoa koipiaan ja kaulaansa. Siitä sitten hissukseen kevyeeseen raviin ja loppuverryttelyjen pariin.


23.01.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Freetu

Pitihän se nyt omin silmin nähdä, että minkälaista se tuo meidän Renttumme meno oikein onkaan, kun Jonas sitä on aika kovin sanoin aina aluksi kritisoinut. Hilasin orin selkään tallityttömme Sofian ja käskin tämän lämmitellä orin itsenäisesti. Sinä aikana kuikuilin ratsukon menoa maneesin laidalta. Tai oikeastaan seurasin, miten Renttu aluksi peruutteli, sitten liikkui nihkeääkin nahkeammin eteenpäin, kunnes lopuksi hyytyi lähes täysin. Sofia urhoollisesti ja topkasti käski oria liikkumaan ja lopulta se laahustikin suhteellisen pätevästi muutaman kierroksen, mutta kaikkea muuta kuin iloisena ja eteenpäinpyrkivänä. Huokaisin syvään ja pakottauduin jättämään kahvitermarini katsomon laidalle. Käskin Sofiaa nostaa laukan ja laukkaamaan reippaasti eteen kevyessä istunnassa muutaman kierroksen, kunnes orilta löytyy se kuuluisa ja kauan kadoksissa ollut eteenpäinpyrkimys. Laiskasti Renttu nostikin laukan, mutta todettuaan reitin olevan selvä, lähti se aika innokkaastikin eteenpäin. En antanut Sofialle lupaa tehdä minkäänlaisia pidätteitä kun ori kerrankin liikkui, joten he viilettivätkin aika kiitettävää vauhtia eteenpäin. Laukkapätkän jälkeen Renttu oli kuin olikin hitusen energisempi, mutta siitä huolimatta emme jääneet hinkkaamaan mitään turhan kokoavia liikkeitä, vaan kaikessa tekemisessä oli tänään tärkeintä se, että ori liikkui hyvällä energialla ja mielellä eteen. Kaikki turha nyhertäminen ja paine siis pois.

Laitoin maahan jopa muutaman puomin, joiden välejä pidensin aina sitä mukaan, kun ratsukko vertyi ja saattoi mennä vähän pidempääkin askelta. Renttu vähän jopa innostuikin tästä, joten toisella pitkällä sivulla Sofia saattoi pyytää lennokasta sulkutaivutusta ja keskihalkaisijalla reilun keskiravipätkän. Laukkatyöskentelyssä painotin nostojen lennokkuutta ja räjähtävyyttä sekä nimenomaan sitä, että laukka oli alusta alkaen tahdikasta ja eteenpäinpyrkivää. Kun Sofian avut olivat täsmälliset, alkoi Renttukin antaa täsmällisiä vastauksia. Oria ei myöskään saanut ottaa liian lyhyelle kaulalle tai päästää sitä valahtamaan kuolaimen taakse ja siten raskaaksi kädelle, vaan ohja sai tänään olla jopa hieman tavallista pitempi. Hienojen keskilaukkapätkien jälkeen Sofia sai kevennellä ratsunsa raviin ja aloittaa rennot, mutta reippaat loppuverryttelyt. Olen kyllä sitä mieltä, että hieno tämä ori on, mutta mitään se ei anna – ei ole koskaan antanut eikä tule koskaan antamaan – ilmaiseksi. Alussa se toki näyttää aika kaamealta ja tokihan siitä toivoisi helpommin avuille ratsastettavaa, mutta ehkä kaiken ei kuulukaan olla niin helppoa. Ainakaan tämän kanssa.


12.01.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Jonas Berg (Freetu)

Hieman liian pitkän tauon jälkeen edessäni olivat jälleen Freetu ja Renttu, joiden edellisestä valmennuksesta on kyllä turhan pitkä aika kulunut. Toisaalta Renttu liikkui eteenpäin yllättävän reippaasti ja omalla moottorilla, joten yhtä tahmeaa menoa ei nähty kuin viime kerralla. Käskin Freetun jättää omat avut minimiin ja keskittyä vain siihen fiilikseen, kun ori liikkui asiallisesti. Käskin Freetun ottaa alkuverkkaan mukaan myös laukkaa, mikä toimisi tällaisen isokokoisen orin vetreyttäjänä vallan mainiosti. Kivastihan tuo laukkasikin, mitä nyt oli kireä kuin viulunkieli ja vastusti muun muassa taipumista joka askeleellaan. Muutaman kierroksen ja sisäpohkeen läpi survomisen jälkeen ori alkoi jo näyttää siltä, että sillä kehtaisi ehkä käydä kouluratojen sisäpuolellakin, joten kehotin Freetua siirtymään takaisin raviin. Halusin nähdä ennen kaikkea innokkaasti apuihin vastaavan eläimen, joka kuuntelee ratsastajaansa, taipuu ja asettuu asianmukaisesti pyydettäessä ja on ennen kaikkea rento. Freetun tuli ratsastaa paljon voltteja ja muita ympyröitä, joilla asettaa hevosta vuoroin sisälle ja vuoroin ulos. Volttien jälkeen askeleenpidennys rennolla hevosella, mutta ohjan tuli säilyä koko ajan tasaisella tuntumalla. Taivutuksessa Freetu sai hieman nostaa sisäohjaansa ja kutitella oria takajalkoihin, jotta se ei pienellä pylpyrällä hyytyisi täysin. Kun homma alkoi sujua, otettiin muutamia sulku- ja avotaivutuspätkiä keskihalkaisijalla, jolloin Freetun tuli keskittyä siihen, että ori liikkui kuitenkin eteenpäin, vaikka kyseessä olikin kokoava liike.

Avojen ja sulkujen jälkeen aloitettiin aika nopeasti laukkatyöskentely, jossa Freetun tuli tehdä aluksi samoja asioita, kunhan laukka lähti kunnolla rullaamaan. Komeastihan se laukka sitten pyöri, kun sitä hieman ensin ”houkutteli” esiin. Laukassa ratsukko sai jatkaa sulkutaivutusten parissa ja nyt orilta odotettiin jo hieman sitä kokoavaa liikettäkin. Aika kivaltahan tuo näytti, joten sain syödä sanani, kun ennustin tämän orin olevan niin sanotusti toivoton tapaus. Lopuksi Freetu sai esittää lävistäjällä parit laukanvaihdot, jotka aluksi lähestulkoon räjähtivät käsiin, mutta pikkuhiljaa alkoi niistäkin löytyä ytyä. Kivan oloisesti esitti Renttu lopuksi nuo vaihdot, että saattaisi sillä olla potentiaalia vähän tiuhemmassakin tahdissa tapahtuviin vastaaviin. Niitä ei kuitenkaan enää tänään pyydetty, vaan Freetu sai aloittaa loppuverryttelyt reippaassa ravissa ohja yhä kunnolla kädessä, sillä tällä kertaa samanlainen rentous tuli löytyä myös ilman eteen-alas taivutusta loppuraveissa. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, kun hevonen oli joka tapauksessa asiallisesti läpiratsastettu itse treenin aikana.


19.08.2014 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Jonas Berg (Freetu)

Ensimmäinen kerta kun näin Rentun, ja eipä ihmekään, ettei Freetu ollut kehdannut sitä aikaisemmin eteeni laittaa, jos ori kerran nyt käyttäytyi ”hyvin” verrattuna aikaisempaan. Tai niin Freetu ainakin väitti. Alkuverryttelyissä isokokoinen ori teki kaikkensa, ettei sen olisi tarvinnut ottaa yhtään kunnollista askelta eteen. Mietin, pitäisikö sen kanssa kokella keppiä vai porkkanaa. No, käskin Freetua vaatimaan siltä aina selkeästi yhtä asiaa kerrallaan, ja kun ori teki mitä pyydettiin, niin jättämään se täysin avuilta rauhaan. Aina, kun ori liikkui omalla moottorilla eteenpäin, ei sitä saanut jäädä puskemaan, vaan antaa sille työrauha. Pikkuhiljaa Renttukin alkoi kuunnella, mutta hetkeksikään sille ei saanut jättää tunnetta, että se saisi päättää askellajin tai suunnan tai tempon. Kun tahti ja tempo pysyivät tasaisina, sai Freetu alkaa tehdä vähän askellajin sisäisi siirtymiä keskiravista harjoitusraviin. Volteilla hänen tuli pyytää oria kokoamaan, mistä taas tehdä heti selkeä siirtymä keskiraviin. Aluksi Renttu yritti taas kaikkea muuta, varsinkin kokoaminen tuntui olevan sille yhtä tervanjuontia. Sen askeleet menivät helposti varsin veteliksi eikä se turhaan takajalkojaan nostellut. Käskin Freetua kutittelemaan sitä hieman raipalla takajalkojen päältä ja taas keskittymään siihen, että yhdenkin kunnollinen askeleen tullessa esiin tuuppaus loppuu ennen kuin ehtii alkaakaan. Tällä tavalla ori sitten pikkuhiljaa rentoutui ja alkoi esittämään sitä samaa osaamistaan, mitä se kuulemma kouluradoillakin tekee. Hieman epäilyttävä ajatus.

Laukkatyöskentelyssä Renttu oli roimasti reippaampi, mutta sen laukka oli vähän päämäärätöntä haahuilua sen sijaan, että ratsukolla olisi selkeästi ollut hyvä tahti ja tempo. Käskin Freetun teettää orilla vaihtelevia harjoituksia laukan kokoamiseen ja lisäämiseen, minkä lisäksi aina vaihtelun vuoksi muutama ympyrä vastalaukkaa. Kun tämä alkoi sujua, saattoi Freetu tehdä muutaman laukanvaihdon vastalaukan aikana, jotta ori kuuntelisi häntä entistä tarkemmin, kun tehtävät olivat yllätyksellisiä ja täynnä vaihtelua. Tämä sopi Rentulle, ja kun Freetu keskittyi omien apujensa käyttöön tarkemmin, niin ori alkoi esittää yhä parempia ja parempi väläyksiä liikkeistään. Ilmeisesti Renttu ei ole kovin anteeksiantavainen luonne, joten sille täytyy tehdä asiat mahdollisimman selkeiksi ja tarkoiksi, jotta se toimisi kunnolla. Lopuksi ratsukko sai siirtyä harjoituslaukan kautta harjoitusraviin, missä kuitenkin edelleen tehdä lukuisia ympyröitä ja voltteja sekä temmonmuutoksia. Hyvä!