Koivupihan Rääpäle

Nimi: Koivupihan Rääpäle, "Repe" Rekisterinumero: VH13-018-0227
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Censored
Syntynyt: 15.02.2013, 15 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: vaA, re: 70 cm
Säkäkorkeus: 160 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Rautias Suku: 1-polvinen
Meriitit:

KRJ-I, SLA-III
20.10.2014: Repe on palkittu lokakuun SLA-tilaisuudesta SLA-III palkinnolla! Pisteet: (9 + 17 + 16,5 + 20 + 3 =) 65,5 p.
15.06.2020: Repe kävi kesäkuun KRJL-tilaisuudessa ja palasi mukanaan KRJ-I -palkinto! Pisteet: (6,5 + 41 + 19 + 22 + 15 =) 103,5 p.

Virtuaalihevonen | Kuvat © VRL-01080

Luonne

Koivupihan Rääpäle tuntee meillä nimen Repe, joka on osoittautunut varsin loistavaksi kilpahevoseksi. Luonteeltaan kiltti, energinen ja herkkä ori, joka ei ikinä tekisi mitään mitä saattaisi joutua seuraavana päivänä katumaan. Repe on todellinen monilahjakkuus, vaikka onkin painoittunut pääasiassa vain kouluratsastukseen. Se on varsin lahjaksan hyppääjä, vaikkei sitä aivan heti vaativan tason kouluhevosesta uskoisikaan.

Hoidettaessa Repe käyttäytyy asiallisesti, mutta se on varsin utelias kaveri. Ori seuraileen tarkkaavaisesti hoitajansa tekemisiä, joissa olisi mielellään itsekkin aina mukana. Se on erikoistunut taskujen tutkimiseen, eihän sitä tiedä olisiko sinne unohtunut muutamia herkkupaloja ihan vain meidän Repeä varten. Ori antaa helposti laittaa varusteet, vaikkakin tuppaa aina pullistelemaan satulavyötä kiristettäessä. Yleensä se loppuu, kun sille puhuu lämpimiä ja jatkaa vain sinnikkäästi yrittämistä. Repe osaa aukaista suunsa valmiiksi kuolaimia laitettaessa, joka helpottaa huomattavasti itse suitsimista.

Talutettaessa Repe on aina hieman varpaillaan, jolloin se kulkee tanssahdelleen vierellä, höristen pienemmillekkin asioille. Missään nimessä se ei ole hankala, mutta mielelläni en laske sitä aloittelijoiden käsiin. Repe on varsinainen ’naisten mies’, joten tammojen aitaukset kannattaa suosiolla kiertää hieman kauempaa. Se aloittaa kamalan huuto konsertin pyrkien samalla lähemmäs aitausta. Tässä vaiheessa tullaan tarvitsemaan taluttajalta jämäkkyyttä, että ori saadaan kulkemaan kuuliaisesti vierellä – se vaatii hermoja!

Repe on herkkä ja energinen ratsu, joka toimii niin koulu- kuin esteratsastuksessakin. Ori on varsin taitava kouluratsu, mikäli siitä osaa ottaa kaiken irti. Se rakastaa työntekoa ja erilaisten koukeroiden ja kiemuroiden vääntämistä, vaikka eihän kukaan täysijärkinen sitä mielellään tee. Repe on kevyt edestä ja se kantaa itsensä hienosti. Ratsastajan täytyy osata ratsastaa sitä, eikä vain toimittaisi matkustajan virkaa. Repe osaa näyttää osaamattomalle ratsastajalle tekemänsä virkeet, viilettämällä railakkaasti eteenpäin, jolloin se sivuuttaa sille annetut avut. Ori on kuitenkin mitä luotettavin ratsu, kunhan vain tietää mitä sen kanssa tekee.

Esteillä Repe on varsin vauhdikas ja pirteä tapaus, jolle ei tarvitse näyttää missä kaasupoljin on. Se kuitenkin kuumuu varsin herkästi, mikä ei tässä tapauksessa ole hyvä asia. Tuolloin se pyrkii sinne miltä itsestä tuntuu, eikä tahdo toimia mitenkään päin edes kohtuullisesti. Reipas alkuverryttely kuitenkin helpottaa orin ratsastamista, jolloin se kuuntelee sille annettuja apuja ja pyrkii toimimaan niiden mukaisesti. Repe omaa varsin kömpelön hyppytekniikan, mutta ylittää silti metrisetkin esteet vaivattomasti. Ratsastaja joutuu kuitenkin auttamaan esteelle tulossa, jotta suoritus olisi puhdas. Osaavalla ratsastajalla Repe saattaisi olla mainio estehevonen.

© VRL-05766, edellinen omistaja

Suku

i. Turhan Väritön sh, rt, 162 cm KTK-II, KRJ-I, SLA-II ii. Väritön evm iii. Värjääjä evm
iie. Konvehti evm
ie. Auroora evm iei. Kalevi evm
iee. Prinsessa Ruusunen evm
e. Sivutuulen Tatanja sh, 158cm - ei. Tangonvoittaja evm eii. Vili Vilperi evm
eie. Jinkon Nuorimamma evm
ee. Vesivoima evm eei. Vekkuli Veikko evm
eee. Tuulesta Temmattu evm

i. Turhan Väritön on komea tummanpunarautias suomenhevosori, jolta löytyy säkäkorkeutta 162cm. Värri on kilpaillut menestyksekkäästi kouluratsastuksessa ja onkin palkittu KRJ-I sekä SLA-II palkinnoilla. Luonteeltaan hermoheikkoinen ja oma hyväinen ori, joka tekisi kaiken mielummin oman päänsä mukaisesti, kuin toimisi toisen käskystä. Tällä hetkellä se on jättänyt jälkeensä viisi varsaa, joista yksi on meidän Repe.

ii. Väritön on rautias ori, joka kilpailee kanssallisella tasolla kouluratsastuksessa vaativimmissa luokissa. Se on osoittautunut varsinaiseksi rusettihaiksi, se omaa upeat liikkeet sekä ihailtavan rakenteen. Ori onkin kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja on jättänyt jälkeensä parikymmäntä upeaa jälkeläistä. Se jatkaa edelleen kilpailemista, mutta se on jäämässä kisaeläkkeelle muutaman vuoden sisällä riippuen tämän yleiskunnosta.

ie. Auroora on punarautias suomenhevostamma, joka omaa varsin tammamaisen luonteen. Se on varsinainen prinsessä, sillä se ei kastelisi jalkojaan edes vahingossa vesilammikossa. Tamma osaa ilmaista varsin selvästi oman mielipiteensä asioihin, etenkin kiiman aikaan. Koulukisoissa siitä kuoriutuu täysin erilainen hevonen, se rakastaa työntekoa ja tekee varmasti kaiken mitä siltä pyydetään. Tämä nirppanokkainen tamma on jättänyt jälkeensä seitsemän jälkeläistä, joista osa on matkannut kansallisen tason kouluratsastuskilpailuihin ja osa toimii vain harrastehevosena.

e. Sivutuulen Tatanja on vaaleanrautias kouluratsastuksessa kilpaileva 158cm korkea suomenhevostamma. Se on varsin osaava kouluratsu, joka osaa vaativammankin tason asiat. Luonteeltaan tamma on säikyn puoleinen, eikä sen kanssa tule tehdä nopeita liikkeitä niin hoitaessa kuin ratsastettaessakaan. Se on jättänyt tähän mennessä maailmaan kolme jälkeläistä, joista kaksi ei ole vielä päässyt kokeilemaan uraansa kilpahevosena.

ei. Tangovoittaja on hieno ruunikko suomenhevosori, jolta löytyy säkäkorkeutta huimat 165cm. Se on päässyt kokeilemaan taitojaan useassa eri lajissa, kunnes se pääsi näyttämään taitonsa kenttäratsastuksessa. Ori omaa lennokkaat ja suuret liikkeet, jotka ovat tuottaneet ratsastajalleen istunta vaikeuksia. Hienosti näyttelyissä kuin kilparadoillakin menestynyt hevonen on jättänyt maailmaan lukuisia jälkeläisiä.

ee. Vesivoima on väriltään punarautias 155cm korkea suomenhevostamma, joka toimii tälläkin hetkellä rauhallisuutensa vuoksi tuntihevosena. Luonteeltaan varsin lempeä ja lapsiystävällinen tamma on täydellinen hevonen toimimaan opetushevosena perheen pienimmille. Se omaa tasaiset liikkeet, joissa jokaisella on helppo ja mukava istua. Tamman näkee erityisesti pienten ratsastajien tunneilla, sillä sitä on helppo ratsastaa eikä se säiky suurempiakaan kolahduksia.

Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
25.12.2014 o. Malvan Harmonia Riiviöiden Hali SLA-II, KRJ-I
05.08.2015 t. Kaiholehdon Unelma Mörkövaaran Ulrika
17.01.2020 t. Kuuras Aamutuuli Aarian Ailahteleva

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

17.03.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/40
20.03.2013 KRJ : kutsu, vaA - 02/40
23.03.2013 KRJ : kutsu, vaA - 06/40
04.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 06/37
13.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 04/30
16.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/30
23.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/30
25.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/50
26.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 07/50
26.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/40

30.11.2013 KRJ CUP: kutsu, vaA - 06/151
26.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/30
27.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 01/40
27.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 01/40
27.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/29
27.04.2013 KRJ : kutsu, vaA - 04/30
05.05.2013 KRJ : kutsu, vaA - 07/50
07.05.2013 KRJ : kutsu, vaA - 02/30
11.05.2013 KRJ : kutsu, vaA - 07/50
11.07.2013 KRJ : kutsu, vaA - 01/50
15.07.2013 KRJ : kutsu, vaA - 03/50
01.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 02/40
02.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 04/40
04.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 04/50
05.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/40
06.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/40
06.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 07/50
07.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 06/40
08.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 01/40
08.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/40
10.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 05/40
10.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 02/50
13.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 03/40
15.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 02/40
17.08.2013 KRJ : kutsu, vaA - 01/40
04.12.2013 KRJ : kutsu, vaA - 04/40
20.12.2013 KRJ : kutsu, vaA - 02/30
12.01.2014 KRJ : kutsu, vaA - 01/50
03.02.2014 KRJ : kutsu, vaA - 05/40
03.02.2014 KRJ : kutsu, vaA - 01/40
04.02.2014 KRJ : kutsu, vaA - 01/40

28.12.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Seuraavana päivänä Rääpäleen tulosta kävimme Idan kanssa tämän tavaroita läpi. Kaikki kolme hevosta olivat saaneet mukaansa vanhat varusteämpärit, jotka lupasimme järjestää tallin varustehuoneeseen.
”Katso”, sanoi Ida löytäessään ämpäristä jotain. Huomasin hänen pitävän kädessään vihkoa, jossa oli Repen nimi kirjoitettuna mustalla tussilla.
”Näyttää jonkinlaiselta päiväkirjalta”, totesin, ja Ida nyökkäsi. Istuin Idan viereen ja aloimme lukea yhdessä merkintöjä.

09.01.2014 – Päiväkirjamerkintä ( kirjoittanut: Sussu )
Nappaan riimunnarun käteeni ja livahdan Räpsyn tarhaan. Ori pärskähtää ja lähtee kävelemään rauhallisesti luokseni. Kehun oria ja nappaan sen riimunnarun päähän. Räpsy seuraa minua kiltisti ulos tarhasta ja suljen portin perässämme. Lähden taluttamaan Räpsyä tarhoilta talliin. Saavuttuamme talliin, vien Räpsyn karsinaan ja otan riimun siltä pois. Ripustan riimun karsinan edessä olevaan koukkuun ja otan Räpsyltä vielä sadeloimen pois. Jätän loimen loimitelineeseen ja käyn hakemassa suitset ja harjat varustehuoneesta. Harjaan Räpsyn, jonka jälkeen suitsin orin, nappaan kypäräni ja lähden orin kanssa maneesille. Maneesissa nousen hevoseni paljaaseen selkään ja annan löysät ohjat. Kävelemme muutamat kierrokset, ennenkuin alan taivutella hevosta käynnissä. Käynti sujuu heti todella hienosti, joten otan ravia suurelle keskiympyrälle. Räpsy liikkuu alkuun hieman jännittyneesti pää pystyssä, mutta alkaa melko nopeasti myödätä niskastaan. Ravailemme jonkin verran molempiin suuntiin ja nostelen sitten muutamat laukat molempiin suuntiin. Ori laukkasi hienosti suurilla askeleilla, eikä turhia säheltänyt. Lopetimme kevyen treenimme ja vein Räpsyn talliin, jossa otin siltä suitset pois ja harjasin läpi. Muutkin hevoset tulisivat pian sisälle, joten ori sai jäädä sinne heiniä syömään.

12.03.2014 – Kouluvalmennus ( kirjoittanut: Kiiu )
Ratsukko oli lämmitellyt, joten aloititte pohkeenväistön. Pohkeenväistöt onnistuivat mallikkaasti, käynnissä, että ravissa. Väistöjen jälkeen laukkasitte ja teitte vaihtoja. Aluksi ori siirtyi raviin laukanvaihdon jälkeen. Harjoittelitte toiseenkin suuntaan ja aloitte tehdä taas väistöjä. Väistöjen jälkeen aloitte tehdä puolipiruetteja. Aluksi oli vaikeuksia, mutta sitten nekin alkoivat sujua. Teitte taas laukavaihtoja ja sen jälkeen teitte parit puolipiruetit. Nyt kaikki sujui hyvin ja teitte vielä parit väistöt. Ravasitte pitemmillä ohjilla ja sen jälkeen kävelitte loppukäynnit. Käynnissä tuli pari säikähdystä, mutta ehjinä selvisitte maneesista ulos.

28.04.2014 – Kouluvalmennus ( kirjoittanut: Nilluri )
Räpsy ja Sussu ravailivat jo kentällä, kun saavuin. Käskin Sussun lyhentää hieman ohjia ja saada Räpsy menemään hieman tiuhaampaa ravia, tehden pääty-ympyröitä sekä voltteja. Räpsy liikkui vauhdikkaasti, vaikkakin turhan isoilla askelilla. Neuvoin Sussua hieman pidättämään oria, että orin askellus pienenisi ja vauhti hidastuisi hieman. Räpsy totteli hyvin ja ravi oli sujuvampaa.

Lämmittelyn jälkeen aloitimme valmennuksen puolipirueteilla. Halusin nähdä liikkeiden vaivattomuuden sekä hevosen tarkkaavaisuuden. Sussu ohjasi Räpsyn hieman keskemmälle kenttää ulos uralta. Räpsy lähti hyvin piruetille, mutta alastulo oli turhan kömpelö. Neuvoin Sussua yrittämään saada Räpsyä rentoutumaan, ravaten sillä kerran kierros ympäri, tehden pientä kiemuraa samalla. Räpsy rentoutui silmin nähden, ja piruettikin onnistui. Vielä pari piruettia ja totesin, että se riitti.

Puolipirueteista siirryimme laukanvaihtoon joka kolmannella ja neljännellä askeleella. Laukan nostaessa Räpsy yritti rynnätä eteenpäin, mutta pysyi hyvin Sussun käsissä. Käskin heidän ratsastaa uran vieressä. Laukanvaihdot eivät olleet kömpelöitä, enemmänkin ne näyttivät kenguruhypyiltä. Neuvoin Sussua hillitsemään hieman orin vauhtia, mutta silti kannustamaan sitä eteenpäin, ettei vauhti hidastuisi. Räpsy ymmärsi avut, ja vaihdot muuttuivat sulavimmiksi. Ratsukolla oli silti hieman laskuvirheitä, ja laukanvaihdot tulivat vääriin kohtiin. Mutta kierroksen jälkeen he löysivät tahdin – vaihdot muuttuivat puhtaimmiksi.

Ilmoitin, että valmennus alkoi olla lopuillaan, ja kiitin molempia. Jätin kaksikon pitämään itsenäisen loppuverryttelyn.

15.12.2014 – Päiväkirjamerkintä ( kirjoittanut: omistaja )
Mikäköhän siinä on, etten osaa vastustaa näitä upeita kotimaisia hevosia? Ne tuntuvat vetävän minua puoleensa, niimpä talliin muutti jälleen yksi sellainen ihanuus, nimeltä Repe. Yleensä olen ostanut hevosia, jotka eivät ole vielä kisauraansa aloittaneet, mutta tämä on täysi poikkeus! Entisellä omistajallaan Sussulla ori on palkittu SLA-III palkinnolla, jota olisi tarkoitus lähteä korottamaan jossain vaiheessa. Repe on kyllä varsinainen sydänten murskaaja, joka valloitti minut jo pelkällä olemuksellaan. Saa nähdä mitä meidän yhteinen tulevaisuus tuokaan tullessaan!

”Repe on ilmeisesti vaihtanut kotia pariinkin otteeseen?” mietti Ida ääneen.
”Siltä näyttää. Mutta ehkä Kuuralehdosta tulee sen loppuelämän koti”, vastasin hänelle.
”Toivotaan.”


27.12.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Olin lähtenyt vanhempieni luokse Lappiin viettämään tuttuun tapaan joulua. Kuuralehdon omistaja oli pyytänyt minua ottamaan suuren hevostrailerin mukaan – ihan vain varmuuden vuoksi – jos vaikka tarvitsisi tuoda pohjoisesta päin hänelle joululahjoja. Päivää ennen lähtöäni takaisin Keski-Suomeen hän soitti minulle ja pyysi palvelusta. Olisihan se pitänyt tietää jo siinä vaiheessa, kun lupauduin ottamaan trailerin autoni perään.

Ja niin koittivat välipäivät ja minun tuli aika lähteä jatkamaan arkielämääni. Lähdin ennen aamuseitsemää ajamaan kohti Kaiholehdon tallia, jonka olin kuullut lopettavan toimintansa. En tiennyt yhtään, millaiset hevoset minua olisi vastassa, mutta niitä oli kuulemma kolme. Onneksi omistaja oli pyytänyt minua ottamaan mukaani uuden Minimax-vaunun – toista reissua en nimittäin hevosen vuoksi näin pohjoiseen tekisi. Olisi omistaja itse saanut lähteä ajamaan, mikäli joku hevosista ei olisi mahtunut kyytiin.

Kaiholehto oli mukava pienehkö viihtyisän oloinen talli. Paikalla olevat ihmisetkin vaikuttivat todella ystävällisiltä, kun esittelin itseni ja kerroin hakevani kolmea hevosta. Eräs tallityöntekijä osasi ohjata minut oikeiden hevosten karsinoille, ja hän kertoi myös, että tarvittavat paperihommat oli omistajien kesken jo vaihdettu. Niinpä hän auttoi minua laittamaan orit matkustuskuntoon ja taluttamaan ne traileriin. Suurikokoinen rautias ori, Repe nimeltään, asteli todella luottavaisin mielin perässäni traileriin. Toisin oli mustan, Vinnari-nimisen, orin kanssa; se nosteli päätään ja steppaili paikoillaan, mutta saimme yhdessä tallityöntekijän kanssa hevosen lopulta kiinni autoon. Hurma oli hieman epäluuloinen uutta ihmistä kohtaan, mutta tämän luottamus oli helppo ansaita – ja niin viimeinenkin ori saatiin traileriin. Kiitin tallityöntekijää avusta ja lähdin ajamaan lasti mukanani kohti Kuuralehtoa.

Paluuliikenteestä huolimatta matka sujui oikein rauhallisesti. Teimme pienen pysähdyksen Oulussa, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa melko reippaasti. Keli oli ollut mukavan aurinkoinen, eivätkä tietkään tuntuneet liukkailta. Perille Kuuralehtoon me pääsimme iltakymmeneltä, ja meitä oli vastassa tuttuun tapaan kasa toinen toistaan innokkaampia tallityttöjä sekä omistaja.

”Menikö matka hyvin?” omistaja kysyi heti astuttuani ulos autosta. Vastasin tälle myöntävästi ja vaihdoimme hetken aikaa kuulumisia. Koska kello oli jo paljon, päätimme ottaa orit saman tien autosta ulos ja viedä ne karsinoihin. Omistaja auttoi minua avaamaan oven, jonka takaa ilmestyi kolme siistiä oria. Työnjako oli helppo; Emma otti Hurman (heidän olikin hyvä tutustua jo tässä vaiheessa, olihan Emma pienen kokonsa puolesta ainoa, joka kimolla pystyisi ratsastamaan), minä otin Repen ja omistaja Vinnarin. Talutimme oreja hetken aikaa pihalla, sillä lähes kymmenen tunnin ajomatka otti varmasti niidenkin jalkoihin. Pian lähdimme taluttamaan oreja sisälle talliin.

Laitoimme orit vierekkäisiin karsinoihin, sillä ilmeisesti ne olivat tulleet hyvin toimeen keskenään edellisessäkin kodissa. Kaikki hevoset vaikuttivat todella helpoilta ja erittäin miellyttäviltä käsitellä.
”Minä en sitten tosiaan ole koeratsastanut näitä, että voisimme vaikka ylihuomenna lähteä kokeilemaan, miltä nämä tuntuvat selästä käsin”, omistaja totesi. Niinpä tietenkin, taas kolme sikaa säkissä.
”Mikäli entiseen omistajaan on uskominen, niin kyllä näistä vielä hyviä kisahevosia saadaan”, hän jatkoi. Toivotaan, toivotaan.
”Hei muuten, miksi Hurmanhetki kuulostaa niin tutulta?” kysyi Petra pian omistajalta.
”Se on Hunnin, Rallan varsan, isä”, omistaja vastasi. En ollut itse yhdistänyt nimeä tähän hevoseen, mutta tarkemmin mietittynä yhdistelmä kuulostikin tutulta.
”Jännä..”, totesi Petra vielä hämmentyen. Olihan se kieltämättä mielenkiintoista, että juuri tämä kyseinen hevonen oli meille päätynyt.

Katselimme vielä hetken aikaa kolmikkoa, joista pienin, Hurma, haisteli toisella puolella karsinassaan olevaa Kaspiaa. Vinnari hamusi maasta heiniä ja Repe yritti työntää turpaansa karsinasta ulos rapsutusten toivossa. Pian jätimme kolmikon tutustumaan rauhassa uuteen talliinsa; johan meillä muilla olikin nukkuma-aika.