Kärmesboogie

06.04.2016 Estevalmennus – kirjoittanut: Maikki, vieraileva valmentaja (Siguri)

Oli kolmas ja viimeinen päivä Boogien kanssa. Koska orin kanssa kaikki oli mennyt todella hyvin, päätimme siirtyä suoraan alkulämmittelyjen jälkeen rakentamalleni esteradalle. Sarita ja Boogie olivat tulleet jo ennen minua maneesiin lämmittelemään, joten he olivat vetreitä ja valmiita ylittämään seitsemän esteen sarjaa.

Olin laittanut esteet toistaiseksi vain puoleen metriin, jotta saisimme hieman matalampia hyppyjä alle. Sarita ja Boogie lähtivät suorittamaan rataa todella vauhdikkaasti sekä todella huolellisesti. Vaikka vauhti olikin haluamaani nopeampi, pysyivät Sarita ja Boogie hyvin rytmissä ja esteille lähestyminen oli kerrassaan mallikasta. Viime valmennukset eivät selvästikään olleet valuneet hukkaan!

Ratsukko ylitti matalan radan leikiten, joten nostin esteitä joka kierroksella kymmenellä sentillä. Boogien jalat kolahtivat kerran puomiin, mutta yhtäkään pudotusta ei tullut. Se selvästi keskittyi rataan ja hyppäsi jokaisen esteen tarkasti.

Viimeisellä kierroksella estekorkeus oli 100 senttimetriä, mikä oli ehdottomasti Boogien maksimitasoa ratana. Ratsukko lähti suorittamaan rataa, jossa oli vaikeita lähestymisiä, pitkiä suoria ja jyrkkiä kaarroksia, mutta he suorittivat radan moitteetta. Annoin ratsukon suorittaa korkeaa rataa monta kertaa neuvoen välillä pienissä asioissa, mutta ratsukko näytti tietävän, mitä tekee. Niinpä tyydyin seuraamaan heidän menoaan ja kommentoimaan vain silloin, jos jotain kommentoitavaa oli.

Kun rataa oltiin hypätty kyllästymiseen saakka, pyysin ratsukkoa siirtymään hetkeksi aikaa laukkaympyrälle. Siivosin esteet pois sillä aikaa, kun ratsukko teki loppuverryttelijä, ja lopulta pyysin heitä siirtymään käyntiin. Tämä päivä oli huikea suoritus valmennusviikoille, ja olin todella ylpeä sekä Saritasta että Boogiesta. Kyllä näillä puheilla he olisivat valmiita aloittamaan kesän kisakauden!

05.04.2016 Estevalmennus – kirjoittanut: Maikki, vieraileva valmentaja (Siguri)

Tänään oli minun toinen päiväni Boogien kanssa. Olin laittanut maneesin pääty-ympyrälle muutamia puomeja, joiden kanssa toivoin Saritan ja Boogien lämmittelevän. Ratsukko saapuikin pian maneesiin, ja alkukäyntien jälkeen he lähtivät ravaamaan ympyrää kumpaankin suuntaan ylittäen puomeja. Boogiella vaikutti olevan vahvasti mielessä eilinen valmennus, sillä se kulki alusta asti todella rauhassa ja hötkyilemättä Saritan alla. Kaiken lisäksi se piti painoaan todella hyvin takaosallaan, ja pääty-ympyrä näytti oikein mallikkaalta sekä ravissa että laukassa.

Seuraavaksi rakensin toiselle pitkälle sivulle puomi-este-puomi- este -harjoituksen, joka siis sisälsi kaksi estettä ja niitä ennen puomit. Esteet olivat matalia, mutta tarkoitus olikin harjoitella jälleen oikeaoppista lähestymistä ja asettaa askeleet hyvin ennen hyppyä. Ratsukko lähti tulemaan sarjaa päin, ja ensimmäinen ylitys vaikutti todella hyvältä. Toisen kerran sarjalle tullessa Sarita hieman horjahti satulassa, mutta Boogie ylitti esteet siitä huolimatta mallikkaasti. Saritan ei oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kuin hieman rauhoitella ja asetella oria, ja tämä teki kaiken työn itse.

Harjoitusten jälkeen kokosin neljän esteen radan maneesiin. Ne oli aseteltu ympyräkahdeksikolle tasaisin välein, ja ratsukon tuli vaihtaa laukka keskellä kahdeksikkoa. Esteet alkoivat lähestyä yhdeksääkymmentä senttiä, eli Boogien täytyi todella keskittyä hyppyihin. Ratsukko ravasi hetken aikaa ympäri maneesia ja lähti sitten ylittämään rataa.

Boogie kiirehti ensimmäiselle esteelle hieman liikaa, joten pyysin Saritaa tekemään kulmavoltin ja aloittamaan alusta. Tällä kertaa lähestyminen oli paljon hallitumpaa, ja hyppykin oli hyvä. Toinenkin este ylittyi leikiten, mutta laukanvaihdon kanssa oli hieman hankaluuksia. Ratsukko tuli kolmannelle esteelle vastalaukassa, mutta he saivat laukan vaihdettua esteen päällä. Hetken aikaa säädettyään myös ympyräkahdeksikko alkoi sujua, ja muutamaa pudotusta lukuun ottamatta meno oli kerrassaan hienoa.

Hioimme kahdeksikkoa pitkään, kunnes alkoi olla aika lopetella. Pyysin ratsukkoa tekemään hetken aikaa raviympyröitä ja siirtymään sitten lopulta käyntiin. Seuraavalla, eli viimeisellä kerralla olisi tarkoitus lähteä työskentelemään kunnon radan parissa. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja lähdin heidän kanssa samaa matkaa kohti tallia.

04.04.2016 Estevalmennus – kirjoittanut: Maikki, vieraileva valmentaja (Siguri)

Olin saapunut Kuuralehtoon työskentelemään kolmen päivän ajan Boogie-nimisen orin kanssa. Tämän päivän valmennukseen meille oli varattuna aikaa vain puoli tuntia. Olin pyytänyt Saritaa sekä Boogieta aloittamaan alkuverryttelyt jo ennen virallista valmennusta, jotta pääsisimme saman tien aloittamaan työskentelyn. Saapuessani maneesiin ratsukko olikin jo täydessä työn touhussa, joten katsoin heidän menoa hetken aikaa ja aloin rakentaa päivän rataa.

Tänään meillä oli melko helppo, mutta hyvin paljon keskittymistä vaativa tehtävä. Olin laittanut maahan ensin kaksi puomia, sitten ristikon, kolme puomia, ristikon, yhden puomin ja matalan pystyesteen. Puomit oli aseteltu Boogien askelten mukaan melko lyhyiksi, joten tarkoitus oli ylittää rata todella rauhassa ja tarkasti.

Sarita ja Boogie lähtivät suorittamaan puomi-este-harjoitusta, ja heistä huomasi, että he olivat työstäneet rauhallisen vauhdin löytämistä. Pitkä rata onnistui todella hyvin, ja vauhti pysyi hyvin keinuvana ja tasaisena. Annoin ratsukon ylittää tehtävää kaikessa rauhassa, jotta he saisivat jatkossakin pidettyä yhtä rauhallisen otteen lähestymisiin ja hyppyihin.

Kun ratsukko alkoi jopa hieman väsyä tehtävään, pyysin heitä siirtymään hetkeksi aikaa käyntiin. Otin edellisestä harjoituksesta puomit pois ja jätin tilalle kolme pystyestettä, joita lähdimme ratsastamaan rauhalliseen tahtiin. Sarita valmisti Boogien takaisin rauhalliseen laukkaan, ja he lähtivät ylittämään mielettömän hyvällä tempolla esteitä. En ollut tunnin aikana vielä nähnyt yhtä hyvää lähestymistä kyseiseltä ratsukolta, joten en voinut kuin kehua heidän edistystään.

Ratsukko ylitti esteitä jonkin aikaa, kunnes aikamme alkoi olla hiljalleen lopussa. Pyysin ratsukkoa ravaamaan vielä hetken aikaa, kun minä siivosin esteet sivuun. Kiitin Saritaa todella hyvästä vaelluksesta ja pyysin häntä valmistautumaan henkisesti siihen, että jatkaisimme tästä huomenna.

12.01.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Tämän päivän valmennuksessa keskityimme Boogien kanssa erilaisiin laukkaharjoituksiin. Ratsukon saapuessa kentälle pyysin heitä lämmittelemään erilaisilla ratsastusradan teillä, ja varsinkin kiemurauralla ratsastaja sai keskittyä kunnolla siihen, että hevosen jokainen osa avautuisi varmasti kunnolla.

Lämmittelyn jälkeen pyysin ratsukkoa aloittamaan kevyesti ratsastamalla pitkät sivut laukassa ja lyhyet käynnissä. Tarkoitus oli tehdä napakoita siirtymisiä mahdollisimman pienin avuin, ja ne vaikuttivat onnistuvan oikein hyvin. Boogie tarvitsi kyllä hieman liian kovia otteita, mutta ulkopuolisen silmin ratsastus näytti hyvältä.

Vastalaukkaharjoituksia teimme keskiympyrällä, jota pitkin ratsukon tuli laukata mahdollisimman tasapainoisesti. Boogie näytti hieman sekoavan askeleissaan ensimmäisellä kierroksella, mutta ratsastaja sai hyvin korjattua sekä itsensä että hevosen asennon, ja laukka onnistui kumpaankin suuntaan moitteetta. Annoin ratsukon ottaa muutaman käyntiaskeleen ennen viimeistä harjoitusta.

Tarkoitus oli ratsastaa ympyräkahdeksikkoa niin, että ennen keskipistettä tuli ottaa muutama raviaskel ja vaihtaa laukka myötälaukaksi kahdeksikon ympyröiden mukaisesti. Ratsukko nosti jälleen todella reippaan laukan ja lähti suorittamaan kahdeksikkoa. Boogie alkoi siirtää painoa hiljalleen eteenpäin, joten pyysin ratsastajaa istumaan itse satulassa paremmin ja tekemään muutamia puolipidätteitä, jotta Boogie rauhottuisi, keskittyisi liikkumiseen ja siirtäisi painoaan enemmän takaosalleen. Näin kävi, ja ympyräkahdeksikko laukanvaihtoineen näytti todella hienolta.

Pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin ja antamaan Boogielle pitkät ohjat. Kehuin ratsukkoa valmennuksesta ja kerroin vielä, että kannattaa pitää Boogie mahdollisimman pyöreänä koko ratsastuksen ajan eikä antaa sen mennä miten huvittaa. Ratsastaja kiitti minua tunnista ja lähti ratsastamaan Boogien selässä takaisin tallille.

06.01.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Tänään oli kova pakkanen. Ei siinä mitään, kyllä yksi tallillinen hevosia ja tallityttöjä yhden pakkaspäivän kestäisi – jos vain olisi edes sähköt tallissa.

Vieläkin on mysteeri, mitä aamuyöstä tapahtui, mutta kun tulin aamulla hoitamaan aamutallia, eivät valot syttyneet. Melko nopeasti huomasin myös tallissa olevan ihan hirveän kylmä; lämmityskään ei ollut päällä. Ei auttanut kuin herättää muutkin aikaisin lauantai-aamuna tallille auttamaan tilanteen kanssa.

Ensiksi lähdimme etsimään taskulamppuja. Kello oli vasta seitsemän, joten auringonvaloon olisi vielä aikaa. Levitimme lamppuja ympäri käytäviä – ja päätimme samalla myös hommata niitä varastoon lisää tällaisia päiviä varten – ja lähdimme hakemaan hevosille loimia. Tallissa oli oikeasti kylmä, ja kun hanskat piti riisua loimien laittamisen ajaksi, tuntuivat sormet jäätyvän hetkessä. Mittari näytti ulkona lähes kolmeakymmentä astetta aamulla, ja mikäli sähköt olisivat poissa pitkään, laskisi lämpötila myös sisällä pakkasen puolelle. Kyllähän nyt suomenhevoset pakkasen kestäisivät, emme me sitä epäilleet, mutta jollakin tuurilla osa hevosista oli vain muutamia päiviä sitten klipattu, ja toisaalta pitkään kestävä pakkanen sisätiloissa tuskin tekisi hyvää kellekään.

Tallin omistaja soitti ympäri kylää selvittämässä tilannetta, kun taas me tallityttöjen kanssa yritimme pitää itsemme sekä hevoset lämpiminä. Käytävillä oli kova vilinä, kun jokainen kävi vuorollaan varustehuoneessa ja kulki karsinoista toiseen pukemassa hevoset, jotka vaativat lämmitystä syystä tai toisesta. Varsinkin oritallissa hevoset tuntuivat olevan jopa hieman hermostuneita tilanteesta; olihan sisällä pimeää ja hahmot vain vilahtelivat kovalla kiireellä ohi. Niin, paitsi Kärmesboogie. Se nuokkui onnellisena karsinassaan eikä välittänyt ihmisistä ollenkaan.

Hain Boogien loimen ja astelin tämän karsinaan. Boogiella ei tuntunut ainakaan toistaiseksi olevan kylmä, ja sen keho lähes huokui lämpöä. Otin toppahanskani pois ja upotin sormeni Boogien paksuun talvikarvaan. Se todella oli lämmin.

Boogie seisoi paikoillaan ja hamusi varovasti maassa olevia heiniä. Minä nautin sen lämmöstä ja pysyttelin tiiviisti orissa kiinni. Petra tuli hetkeksi karsinan oven toiselle puolen ihmettelemään mitä minä oikein tein, mutta hän lähti kuitenkin jatkamaan pian omia puuhia. Ja niin täytyi minunkin. Nostin loimen orin päälle ja laitoin sen kiinni. Ei Boogie tätä kyllä tarvitsisi, mutta parempi pelata varman päälle kuin katua jälkeenpäin. Taputin Boogieta vielä kaulalle ja lähdin jatkamaan muiden loimittamista. Toivottavasti sähköt palaisivat pian.

19.12.2015 Estevalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Olin koonnut maneesiin valmiiksi erilaisia pieniä estetehtäviä, kun odotin päivän valmennettavaa ratsukkoa. Kati ja Boogie saapuivat pian seurakseni, joten vaihdoimme muutaman sanan, ja pyysin heitä lämmittelemään hetken aikaa itsenäisesti. Katselin vierestä ratsukon yhteistyötä, joka näytti kerrassaan upealta.

Pyysin ratsukkoa siirtymään laukkaympyrälle, jolle olin kasannut neljä matalaa ristikkoa tasaisin välein. Tarkoitus oli lähestyä esteitä hieman vinosta ja lämmitellä niiden avulla. Ratsukko nosti laukan ja lähti saman tien suorittamaan lämmittely-ympyrää.

Kati ja Boogie hyppivät ympyrää jonkin aikaa kumpaankin suuntaan, kunnes ori alkoi näyttää lämmenneeltä ja rennolta. Seuraavaksi pyysin heitä siirtymään viidestä pystyesteestä koostuvalle esteradalle, jonka esteet olivat korkeudeltaan vain noin puoli metriä. Tarkoitus oli harjoitella jyrkkiä kääntymisiä ja nopeaa reagointia. Kati nosti jälleen laukan ja lähti suorittamaan pyytämääni rataa.

Boogie tuntui pärjäävän radalla todella hyvin, ja se selvästi valmistautui hyppyihin jo ennen kuin oli koko estettä nähnyt. Katin piti olla tarkkana, että se valmistautui hyppyyn samalla askeleella Boogien kanssa, mutta kaikin puolin meno näytti hyvältä. Annoin ratsukon hypätä rataa muutamia kertoja, kunnes pyysin heitä pitämään pienen tauon sillä aikaa kun nostin esteet 80 senttimetrin korkeudelle.

Rata oli tällä kertaa vähän haastavampi, ja Boogie tiputti toisella esteellä puomin. Se lähti hyppyihin hieman liian aikaisin, mutta loppua kohden Kati sai sitä hieman rauhoiteltua. Hypyt alkoivat näyttää pian todella tasapainoisilta ja hyviltä, ja myös ratsukko oli löytänyt yhteisen rytmin hyppyihin.

Hypimme rataa vielä jonkin aikaa, kunnes Boogie alkoi hieman jo väsyä. Pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja kulkemaan hetken aikaa puomien yli, jotka olin asetellut toiselle pitkälle sivulle. Boogie venytti kauniisti askeliaan puomien väliin, ja sen paino oli hyvin takaosalla.

Puomien jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin ja pyysin Katia antamaan Boogielle pitkät ohjat. Kehuin heitä valmennuksesta ja annoin vielä muutamia neuvoja, miten Boogien saisi rauhallisemmaksi, jos se muuttuu liian energiseksi esteillä. Kati kiitti minua valmennuksesta ja lähti ratsastaen takaisin tallille, kun taas minä jäin siivoamaan esteitä pois maneesista.

11.12.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Lunta oli satanut jo monta päivää taukoamatta. Tänä aamuna ulos katsoessani pilvet olivat vihdoin siirtyneet ja tilalla oli upea auringonpaiste. Lumihanget olivat täysin koskemattomat – millainen päivä olisikaan parempi kunnon vanhanaikaiselle rekiajelulle!

Tallille saapuessani huomasin Idan, joka innostui ajatuksestani. Päätimme yhdessä lähteä pienelle metsäretkelle Boogien kanssa, sillä sen ajo-opetus oli sujunut todella mallikkaasti, ja se oli hyvin varma kulkija reen edessä. Lähdimme kaivamaan itse rekeä varastosta, jossa ei selvästikään oltu käyty kuukausiin. Reki oli onneksi kunnossa, joten vedimme sen tallipihaan ja lähdimme valmistelemaan Boogieta.

Meillä oli kova työ löytää tallilta sopivat varusteet orille, mutta lopulta varustehuoneen nurkasta viltin alta löytyi juuri passelit välineet. Boogie oli hieman hämillään, kun laitoimme sille kaikkia kummallisia naruja, mutta kaikin puolin se näytti luottavan tilanteeseen ja olevan hyvin rentona. Pian Boogie oli valmis, joten talutimme sen ulos, kävelimme hetken aikaa pihamaalla ja laitoimme kiinni rekeen.

Hyppäsimme Idan kanssa rekeen ja lähdimme kulkemaan kohti metsätietä. Lunta oli maassa reippaasti, ja reki tuntui luistavan todella hyvin, vaikkei sitä oltukaan käytetty varmaan vuosiin. Boogie näytti nauttivan raikkaasta ulkoilmasta ja auringonpaisteesta, ja se köpötteli rauhassa eteenpäin tutkien kuitenkin tarkasti luontoa.

Metsässä oli rauhallista. Vastaan käveli yksi vanha mies koiransa kera, joka jäi hetkeksi aikaa juttelemaan ja kertomaan omista hevosistaan, mitä hänellä nuoruudessa oli. Näimme jopa vilauksen rusakosta, joka juoksi metsän reunalla.

Kuljimme vain pienen lenkin ja palasimme takaisin tallipihalle. Matka oli ollut ihan hurjan mukava, joten päätimme kokeilla Idan ja Boogien kanssa joskus paremmalla ajalla samaa uudestaan. Jäimme hetkeksi taluttelemaan oria pihaan ja kehumaan tätä kovasti, kunnes oli aika siirtyä takaisin sisälle, purkaa varusteet pois ja jättää Boogie rauhoittumaan karsinaansa.

01.11.2015 Estevalmennus – kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

Olimme koonneet valmentajamme Paulan kanssa maneesin reunoille pieniä ristikoita. Tänään oli vuorossa irtohypytystä, joka oli aikaisempien kokemusten perusteella ollut Kärmesboogien mieleen.

Paula saapui melko pian orin kanssa maneesiin, jossa me odottelimme jo viiden tallitytön voimin. Boogiella oli tapana joskus innostua hieman liikaakin, joten oli hyvä olla apukäsiä, jos tilanne menisi täysin kontrollista. Paula talutti Boogieta hetken aikaa maneesissa, kunnes oli aika siirtyä esteille.

Seisoimme rivissä muiden tallityttöjen kanssa pitämässä seinää esteiden vierellä. Harvemmin Boogie lähti ohittamaan esteitä, mutta kaikkeen oli varauduttava. Boogie lähti todella rennossa laukassa liikkeelle, otti vauhtia jo pitkältä ja hyppäsi juuri ja juuri ensimmäisen esteen yli. Myös toiselle ja kolmannelle esteelle se lähti aikaisin, mutta yli kuitenkin mentiin ja reippaasti. Toinen kierros sujui ihan yhtä hyvin, ja Boogie näytti todella innostuvan hyppimisestä. Sen jalatkin meinasivat mennä hieman solmuun kovan vauhdin takia, mutta onneksi Paula osasi rauhoittaa oria.

Nostimme Ristikoita vielä hieman korkeammalle ja lähetimme orin uudelleen matkaan. Se laukkasi todella kovaa vauhtia, mutta esteet ylittyivät jälleen leikiten. Boogie selvästi harkitsi jokaista liikettä ennen estettä, eikä pudotuksia tullut yhtäkään.

Annoimme orin purkaa energiaa esteillä jonkin aikaa, kunnes sen vauhti alkoi lopulta hieman hidastua. Paula otti orin takaisin kiinni riimuun, talutti sitä hetken aikaa maneesissa ja lähti lopulta viemään takaisin talliin. Ja esteiden siivous jäi totta kai meidän työksemme, olisihan se pitänyt arvata.

25.10.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Tänään oli uusi ja jännittävä päivä sekä meille ihmisille että Boogielle. Orin kanssa oltiin hyvää vauhtia kehitytty liinassa juoksuttamisessa, mutta tänään olisi ensimmäinen kerta, kun sen selkään nousisi ihminen.

Olimme Emman kanssa tuoneet Boogien maneesiin valmiiksi juoksutusta varten. Satula selässä oli sille jo tuttu juttu, mutta tänään selkään pääsisi myös Emma. Päätimme aloittaa tallin pienimmällä tytöllä, jotta Boogie tottuisi hiljalleen kasvavaan painoon. Paikalla oli totta kai myös valmentajamme Paula, joka hoitaisi itse koulutusosuuden.

Aloitimme juoksutuksen perinteisesti käyntiympyrällä molempiin suuntiin. Paula katsoi tarkasti Boogien liikkeitä, ja hän sanoi orin kehittyvän hurjaa vauhtia koulutuksen kanssa. Hän pyysi ääniavuilla Boogien raviin, ja Boogie totteli Paulaa todella hyvin. Oli suorastaan ihmeellistä, miten näillä kahdella synkkasi niin hyvin.

Kun alkulämmittelyt oltiin suoritettu, pysäytti Paula Boogien. Menin Emman kanssa tämän viereen ja silitimme oria rauhoittavasti. Täytyy kyllä myöntää, että meitä molempia jännitti, ja Boogiekin tuntui vaistoavan sen. Sain kuitenkin puntattua Emman makaamaan orin selkään, eikä Boogie lopulta tehnyt muuta kuin käännellyt hieman korviaan. Paula pyysi hetken päästä orin liikkeelle, ja minä jäin heidän viereensä kävelemään – ihan varmuuden vuoksi.

Kuljimme käynnissä kumpaankin suuntaan Emma selässä, ja Boogie näytti oikein tyytyväiseltä. Se ei vaikuttanut pitävän Emmaa millään tapaa outona asiana, mikä oli hieno juttu! Emma alkoi kuitenkin tuntea olonsa tukalaksi roikkuessaan orin päällä mahallaan, joten pysäytimme Boogien ja autoin Emman alas selästä.

Jatkoimme vielä juoksutusta hetken aikaa, kunnes Paula hiljensi tahtia ja lähti taluttamaan oria ympäri maneesia vieressä kävellen. Ensimmäinen selkään nousu oli sujunut paremmin kuin olimme osanneet kuvitella, ja Paulakin oli hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Pian lähdimme taluttamaan porukalla Boogieta takaisin karsinaan, jossa se saisi kyllä paljon taputuksia hienosta suorituksesta!

20.09.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

En meinannut uskoa todeksi, kun kantakirjauspaikalla sain kuulla tuloksen: KTK-II. Toinen palkinto. Meidän upea Norjasta tuotu yleisratsu kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Ihan mahtavaa! Aamulla olin mielessäni salaa toivonut edes kolmospalkintoa, joten tulos pääsi todella yllättämään. Vaikka olinkin harrastanut hevosia lähes koko ikäni, en osannut arvostella hevosten rakenteita käytännössä ollenkaan. Mielestäni Boogiella on lyhyt kaula, pitkät jalat ja jotenkin suora kroppa, mutta ilmeisesti se oli kuitenkin, ainakin jollain tasolla, tuomareiden mieleen.

Palkinto meinasi ensinnäkin hienoa onnistumista itse orille ja toisekseen myös jalostusarvoa, sillä varsat pääsisivät suoraan yrittämään kantakirjauspalkintoa iän salliessa. En ollut tehnyt suurempia suunnitelmia vielä Boogien varalle, mutta ehdottomasti haluaisin siitä ainakin yhden varsan kotiin. Pitäisi vaan löytää joku yhtä hyväsukuinen tamma, mutta onneksi niitä oli talli pullollaan.

Olen kaikin puolin niin ylpeä Kärmesboogiesta! Kaiken tämän lisäksi orin koulutus on lähtenyt todella hyvin käyntiin, ja siltä löytyy selvästi kapasiteettia toimia ihmisten kanssa sekä kouluradoilla että estekentillä. En malta odottaa, että pääsemme kunnolla aloittamaan ratsastuksen orilla!

06.08.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

Tänään vietimme Boogien syntymäpäivää. Tallitytöt olivat tehneet sille pienen kakun, jossa oli ruisleipää, porkkanoita ja omenaa. Myös minä olin paikalla antamassa Boogielle syntymäpäivärapsutuksia. Katsoin hetken aikaa vierestä, kun tallityöt tarjosivat orille kokoamansa kakun. Boogie haisteli sitä hetken aikaa, kunnes se alkoi onnellisena syödä sitä. Minäkin olin onnellinen; Boogie ei ollut moksiskaan siitä, että sen karsinassa hääräsi neljä ihmistä samaan aikaan, ja kaiken lisäksi ori oli saanut tulopäivänsä jälkeen huomattavasti massaa ympärilleen. Se oli myös kasvanut korkeudeltaan kovasti, ja minua jopa hieman hävetti, mitä olin orin saapumispäivänä siitä ajatellut. Boogiesta tulisi selvästi vielä upea yleisratsu.

Kun muut tallitytöt menivät jatkamaan askareitaan, minä astelin orin karsinaan. Aloin rapsuttaa sitä korvan takaa, ja ori alkoi kiehnätä päällään jalkaani vasten.

”Hyvää syntymäpäivää, Boogie.”

03.08.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

Tänään se tapahtui. Kauan odottamani varsa, Kärmesboogie, saapui vihdoin Kuuralehtoon. Olimme orin kasvattajan kanssa olleet tiiviisti yhteydessä lähes päivittäin varsan syntymästä saakka, enkä ollut edes uskoa todeksi, kun hakupäivänä herätyskelloni pärähti soimaan. Kävin tuttuun tapaani hoitamassa aamutallin, minkä jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Pohjois-Suomea, jossa olimme tapaamisen sopineet.

Minullehan ei missään nimessä riittänyt se, että Boogiella oli hienot vanhemmat ja kaunis ulkokuori, ei, vaan kaiken lisäksi se tuli Norjasta saakka. Ajatella, Norjassa syntynyt suomenhevonen! Onneksi kasvattaja oli luvannut järjestää hevosen Suomen puolelle, jotta minun ei täytyisi tehdä muuta kuin viettää päivä ajamiseen.

Kun pääsin vihdoin sovittuun paikkaan, huomasin toisen hevosauton parkkipaikan reunalla. Kävelin sen luokse, tervehdin autoa ajanutta ihmistä ja esittäydyimme puolin ja toisin. Juttelimme pitkän tovin, kunnes oli aika avata hevosauto ja lastata ulos se kauan odotettu hevonen.

Ruunikko pienikokoinen ori seisoi rauhassa autossa, kun avasimme luukun. Se ei ollut moksiskaan, kun availimme naruja ja pyysimme sitä peruuttamaan. Jäin hetkeksi aikaa seisomaan parkkipaikalle orin riimunaru kädessäni. Se näytti niin hienolta: sen upea ruunikko väritys ihastutti kertaheitolla, ja sillä oli mielettömän rauhoittava katse. Mutta jostain syystä ori näytti niin hirveän pieneltä.

Tämä oli niitä kertoja, kun olin hieman pettynyt nähdessäni ostamani hevosen ensimmäisen kerran. Ei orissa itsessään tietenkään mitään vikaa ollut, minun mielikuvani oli vain ollut hieman erilainen. Lähdin silti pienestä pettymyksestä huolimatta taluttamaan oria omaan hevosautooni.

Vaihdoin vielä muutaman sanan Norjasta asti tulleen ihmisen kanssa, kunnes lähdimme ajamaan Boogien kanssa takaisin kohti Kuuralehtoa. Vaikka mieli olikin vähän haikea, pystyin silti toivomaan, että orista tulisi vielä jotain suurta.