Hattaravaras

03.07.2016 Estevalmennus – kirjoittanut: Aksu, vieraileva valmentaja (Siguri)

Kuuralehdon tallityöntekijä oli auttanut minua kokoamaan kentälle esteradan. Rautias ori Hattu tuotiin pian varustettuna kentälle, sillä olin luvannut valmentaa oria tänään selästä käsin. Niinpä hyppäsin orin selkään ja lähdin suorittamaan alkukäyntejä. Kanssani rataa koonnut työntekijä jäi kanssani kentälle auttamaan minua pudotettujen puomien nostamisessa.

Kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin, kunnes kokosin ohjat ja lähdimme tekemään huolellisia alkuverryttelyjä sileällä. Teimme erilaisia kiemurauria sekä ympyröitä ja ylitimme kentän sivulle rakennettua jumppasarjaa muutamaan kertaan. Lopulta Hattu alkoi tuntua tarpeeksi rennolta, joten siirryimme esteradalle. Se koostui kymmenestä esteestä, jotka olivat lähinnä pystyesteitä, mutta mukaan mahtui myös yksi trippeli sekä kolmen esteen sarja.

Nostin orilla laukan, ja lähdimme ylittämään ensimmäistä estettä. En pysynyt aivan orin liikkeiden mukana, joten koko rata alkoi kieltäytymisellä. Ymmärsin kuitenkin oman virheeni ja aloin laskea askelia hieman tarkemmin seuraavaa yritystä varten. Tällä kertaa hyppy onnistui, mutta Hattu näytti erittäin tyytymättömältä. Se ei olisi halunnut lähteä radalle ensimmäisen kieltäytymisen jälkeen, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja.

Loppurata sujui oikein hyvin, vaikka minulla oli kovasti työtä laskea askelia orille. Se ei selvästikään hahmottanut hirveän hyvin ponnistuspaikkoja, mutta yhdessä toinen toistamme tukien saimme ne katsottua kuntoon. Otimme radan jälkeen muutaman palauttavan raviaskeleen ja lähdimme pian ylittämään esteitä uudelleen.

Ehdimme tunnin aikana ylittää radan yhteensä kuusi kertaa. Rata sujui yleisesti ottaen todella hyvin, vaikka ensimmäinen kieltäytyminen selvästi kolautti orin itsevarmuutta. Muutama tiputus sattui matkalle, mutta selvisimme ehjänä radasta, mikä oli hieno juttu. Radan jälkeen teimme vielä hetken aikaa erilaisia laukkaverryttelyjä, jotta ori palautuisi kunnolla radasta. Lopulta hidastimme vauhdin käyntiin ja jäimme kulkemaan kentälle pitkin ohjin.

Kävelimme orin kanssa ympyrää, ja mukanani ollut tallityöntekijä siivosi sillä aikaa esteitä kentältä. Muutaman kierroksen jälkeen pysäytin orin ja hyppäsin alas tämän selästä. Taputin oria kaulalle hienoista hypyistä, ja lähdimme kävelemään takaisin tallille.

11.08.2016 Estevalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Olin tullut maneesiin jo aikaisin kokoamaan valmiiksi esteistä kolmea eri tehtävää. Lyhyelle sivulle olin asetellut maapuomeja, toiselle lyhyelle sivulla jumppasarjoja ja keskelle maneesia olin kasannut seitsemän pystyesteen radan. Kun päivän ratsukko saapui seurakseni maneesiin, pyysin heitä ravailemaan hetken aikaa missä mahtuivat, ennen kuin aloitimme valmennuksen.

Kun Hattu alkoi näyttää rennolta Katin alla, pyysin heitä siirtymään maapuomeille. Ensin niitä oli tarkoitus ylittää ravissa ja sitten laukassa. Kati ohjasi orin maapuomeille, joiden aikana se vaikutti innostuvan ihan kunnolla. Ori tuntui kuumenevan ratsastajan alla, mutta Kati sai pidettyä hevosen hyvin hallinnassa. He ylittivät jonkin aikaa puomeja, kunnes pyysin heitä siirtymään viiden esteen jumppasarjalle.

Sarja koostui kavaleteista, joiden välissä ehti ottaa yhden laukka-askeleen. Kati nosti todella reipastempoisen laukan ja lähti sarjalle. Hattu ylitti kavaletit todella korkeilla loikilla, joihin ratsastaja ei ollut aivan varautunut. Hän kuitenkin pysyi selässä, ja seuraavan kerran harjoitusesteet sujuivat huomattavasti paremmin. Ratsukko lämmitteli melko pitkään, jotta Hatun ylimääräinen energia jäisi harjoitusesteille, kunnes oli aika siirtyä radalle.

Seitsemän esteen rata koostui 80 ja 90 senttimetriä korkeista pystyesteistä, jotka olivat kaikin puolin helppoja. Jokaista pystyi lähestymään suoraan edestäpäin, ja olin vielä asettanut kahden vaikeimman esteen eteen maapuomin näyttämään ponnistuspaikkaa orille. Esittelin radan järjestyksen sillä aikaa, kun ratsastaja laukkasi maneesissa. Pian Kati sanoi olevansa valmis, ja ratsukko siirtyi radalle.

Ensimmäinen este ylittyi todella helposti, eikä toisessakaan ollut ongelmaa. Kolmannelle esteelle Ori lähestyi todella kovaa vauhtia, mutta hyppäsi yli hienosti. Pyysin Katia hieman pidättämään, että Ori ei kulkisi niin hurjaa vauhtia, mutta se ei tuntunut auttavan. Ratsukko suoritti kuitenkin puhtaan radan Orin kovasta vauhdista huolimatta. Annoin ratsukon kulkea hetken aikaa käyntiä, ja jo muutaman askeleen jälkeen ratsukko tahtoi lähteä uudelleen radalle.

Toisella kerralla rata sujui hieman paremmin, vaikkei Hattu tuntunut kuuntelevan ratsastajaa juuri ollenkaan. Kati kuitenkin vakuutti, että sai hevosen pidettyä paljon paremmin hallinnassa, vaikkei se ehkä ulospäin näkynyt. He ylittivät radan vielä kolmannen kerran, jolloin tuli koko valmennuksen ensimmäinen ja viimeinen pudotus, mutta muuten rata sujui oikein hyvin. Pyysin ratsukkoa ravaamaan vielä hetken aikaa, jotta Hattu palautuisi kunnolla, ja he saisivat siirtyä käyntiin heti kun tahtoisivat.

Siirsin esteitä pois sillä aikaa, kun ratsukko suoritti loppuverryttelyjä ja siirtyi käyntiin. Juttelimme Katin kanssa vielä jonkin aikaa, kunnes he lähtivät takaisin tallille. Minä jäin vielä maneesiin siivoamaan loppuja esteitä.

15.08.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siguri)

Kaikki oli sujunut tänään aivan poikkeuksellisen hyvin. Olin lähtenyt omistajan seuraksi aikaisin aamulla hakemaan tallillemme uutta hevosta Pohjanmaalta. Susirajan tallilla meno oli ollut hurjaa, ja sain olla enemmän kuin tyytyväinen, että meillä kotona oli niinkin kilttejä hevosia talli täynnä. Tietysti minua hieman jännitti, millainen varsa tulisi hevosesta, joka steppaili karsinassa paikoillaan, kun sitä meni katsomaan. Aluksi tämä tamma, Hunajaruoto, vaikutti kaikin puolin hienolta ja hyvin käyttäytyvältä hevoselta, mutta mitä pidempään seisoimme karsinan vieressä, sitä levottomammaksi tamma kävi. Onneksi isä kuulemma oli hyväkäytöksinen ja rento ori. Harmi vain, ettei se ollut paikalla – asui ilmeisesti toisella tallilla.

Kun omistajat olivat käyneet vinon pinon papereita läpi, olimme vihdoin valmiit lähtemään. Kuuralehdon omistaja oli käynyt katsomassa varsaa jo muutamia viikkoja aiemmin, minä näin orin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Kävimme hakemassa noin puolen vuoden ikäisen varsan karsinastaan, jossa se odotti jo kuljetussuojat jaloissaan. Ihastuin varsaan heti ensi näkemältä; se oli todella upea tummalla turkilla varustettuna ja upea epäsäännöllinen merkki päässään. Talutimme varsan kuljetusautolle, jossa Susirajan omistajat olivat meitä vastassa. Vaihdoimme vielä muutaman sanan, kunnes aloimme lastata varsaa hevosautoon. Kaikki sujui jopa ihan yllättävän hyvin, ja mielessäni olin hyvin tyytyväinen ostoksesta.

Ajoimme pitkän matkan takaisin Kuuralehtoon. Kello oli lähemmäs yhdeksää, kun pääsimme lopulta tuttuun pihaan. Meitä olivat vastassa enää Sarita sekä Ida, muut olivat lähteneet jo kotiin. Aloimme ottaa omistajan kanssa yhdessä varsaa ulos autosta, ja se peruutti todella helposti pihalle. Ihastelimme hetken varsaa, ja vasta tässä vaiheessa omistaja julkaisi orin nimen: Hattaravaras. Juttelimme hetken aikaa Hattarasta, tämän suvusta ja tulevaisuudesta, kunnes oli aika siirtää ori sisälle. Se käveli todella hienosti perässäni karsinaan, ja ehdin jo huokaista, miten helppo Hattara olikaan. Voi kunpa olisin siinä vaiheessa tiennyt, mitä kaikkea vielä joutuisimme kestämään orin kanssa…