ADE Armopala

Nimi: ADE Armopala, "Arttu" Rekisterinumero: VH02-018-9788
Rotu: Suomenpienhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Aderla, Sanni
Syntynyt: 18.05.2007, 15 v (satunnainen) Koulutustaso: heA, 100 cm
Säkäkorkeus: 145 cm Painotus: Yleispainotus
Väri: Rautias Suku: 1-polvinen
Meriitit:

KRJ-III
15.05.2020: Arttu kävi toukokuun KRJL-tilaisuudessa ja palasi mukanaan KRJ-III -palkinto! Pisteet: (6 + 40 + 0,5 + 22 + 15 =) 83,5 p.

Virtuaalihevonen | Kuvat © VRL-01811

Luonne

Arttu on pieni ja kiltti ori, joka on aivan unelma lasten ensihevoseksi. Se on luonteeltaan rauhallinen ja kärsivällinen, eivätkä kovat äänet, yhtäkkiset liikkeet tai uudet paikat tunnu saavan oria edes jännittyneeksi. Arttu ottaa kaiken uuden hyvillä mielin vastaan, minkä vuoksi sitä on ollut varsasta asti helppo kouluttaa uusiin tehtäviin ja ihmisiin. Hoitaessa Arttua ei tarvitse sitoa kiinni, ja se saattaa pysyä jopa käytävällä paikoillaan ilman kiinnikkeitä. Taluttaessa toisinaan korkeat heinätupsut saattavat kiinnittää orin huomion, mutta se jättää ruoan sikseen, kun taluttaja hieman toisessa päässä muistuttaa käytöstavoista.

Ratsastaessa Arttu on välillä hieman laiska, mutta sen selässä ei tarvitse pelätä yhtäkkisiä laukkapukkeja tai säikähtämisiä. Orilta tuntuu toisinaan jopa puuttuvan saaliseläimen vaisto, sillä säikähtäessä se jähmettyy paikoilleen ja odottaa, että vaara on ohi. Tästä syystä Arttu on aivan omiaan erityisesti maastossa sekä aloittelijoiden ratsuna. Toisaalta taas orilta löytyy osaavan ratsastajan alla motivaatiota ja hyvää liikettä, vaikka sen askeleet eivät ilman hyviä alkulämmittelyjä aina olekaan kaikista ilmavimmat. Ori ei ole kovin herkkä avuille, mutta se kulkee juuri sinne, minne ratsastajan tämän ohjaa – oli se sitten vaativat, kaarevat kiemuraurat tai erikoisemman näköiset esteet. Arttu taitaa kaikki askellajit, ja erityisesti ravitehtävät se suorittaa erinomaisesti.

Artulla riittää vauhtia ja voimaa myös esteratsastukseen. Huolelliset alkulämmittelyt on parasta hoitaa sileällä, sillä mikäli orin kanssa lähtee kylmiltään tekemään edes pieniä ristikoita, on tapaturmariski suuri. Orilla kestää hetki löytää hyvä tasapaino ja hyppytyyli, mutta usein jo tunnin puolivälissä Arttu ylittää esteet kuin vanha tekijä. Orin hyppytyyli on todella reipas, mutta korkeimmat esteet se ylittää juuri ja juuri rimaa hipoen. Hyppyyn se lähtee mielellään, eikä turhia kieltäytymisiä tarvitse pelätä. Artun kanssa on tärkeää pitää hyvä vauhti alusta saakka, jottei sen askel lähde laiskistumaan, mutta muuten ratsastajan tehtävän tuntuu toisinaan olevan oikealle esteelle ohjaaminen. Loput ori hoitaa itse.

Artun kanssa on niin helppo olla, että sen kanssa puuhailuun saattaa hujahtaa monta tuntia aivan huomaamatta. Orin selässä voisi istua vaikka koko päivän, ja toisinaan sen haluaisi ottaa mukaan kisamatkoille ihan muuten vaan, sillä Artun rauhallisella olemuksella on taipumusta rauhoittaa myös jännittyneet ihmiset. Artun kanssa on koettu paljon, ja toivon meille vielä monia hyviä vuosia yhdessä.

Suku

i. Huisi Hurrikaani sh, m, 140 cm - ii. Sällin Sävel evm iii. Tuntematon -
iie. Tuntematon -
ie. Pikku-Mari evm iei. Tuntematon -
iee. Tuntematon -
e. Nanetten Korukeiju sh, rt, 147 cm - ei. Narinan Merimerkki evm eii. Tuntematon -
eie. Tuntematon -
ee. Marionetin Ametisti evm eei. Tuntematon -
eee. Tuntematon -
Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
18.06.2015 t. Anffin Armoton Sandin Hallavainen VIR MVA Ch, KTK-I, 40 krj-sij.
01.06.2015 t. Riikinnevan Hamina Riikinnevan Hilmilla 45 krj-sij.
13.08.2016 o. Kuuralehdon Asser Aarian Rakas Ihme KV-II, SV-III, Ch, KTK-II, KRJ-I

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

Kilpaillut porrastetuissa. Katso pisteet VRL-profiilista

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 2893.12
Nopeus ja kestävyys: 1069.47
Kuuliaisuus ja luonne: 4704.50
Tahti ja irtonaisuus: 2132.21
Tarkkuus ja ketteryys: 943.69



KRJ: 11 (pisteet 6836.71)
ERJ: 11 (pisteet 7597.62)
KERJ: 8 (pisteet 3962.59)
VVJ: 10 (pisteet 5648.19)

02.05.2020 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Siitä huomaa hevosen tulevan vanhaksi, kun valmennuksen alussa alkuverryttelyt vievät yhä suuremman osan ajasta. Erityisesti Artun kohdalla lämmittelyissä oli suurta eroa muutaman vuoden takaiseen, jolloin ori tuntui olevan heti valmiina suorittamaan radan kuin radan. Tänään kuitenkin lähdimme liikkeelle siirtymisillä sekä puomiharjoitteluilla, ja vasta kun kolmasosa valmennuksesta oli mennyt, tuntui Arttukin olevan vihdoin valmis suorittamaan kouluratsastusohjelmaa.

Harjoittelimme Emman kanssa viimeviikkoista helppo A -tason ohjelmaa, joka ei ollut mennyt Artun kohdalla aivan nappiin. Liikkuminen oli ollut tahmeaa, ratsastajan avuissa oli paljon puutteita ja vaikka ohjelma oli tuttu, tuntui ratsastajan jännitys vaikuttavan myös hevosen kulkemiseen. Niinpä teimme ensin ohjelmaa pienissä osissa, eli lähdimme liikkeelle avotaivutuksilla, ympyröillä sekä niihin yhdistetyillä siirtymisillä. Alku sujui hyvin, mutta jo taivutukset tuntuivat hieman takkuilevan. Lähdimme hiomaan niitä Emman kanssa maltillisesti ensin käynnissä ja sitten ravissa, ja kymmenien toistojen jälkeen taivutuksiin alkoi tulla sopivasti liikettä ja vetreyttä.

Jatkoimme laukkatehtävillä, jotka näyttivät sujuvat alusta asti aivan mallikkaasti. Volteissa toivoin ratsastajalta hieman enemmän pohjetyöskentelyä, jotta ympyrä pysyisi todella ympyränä ja tempo ei muuttuisi. Jäimme harjoittelemaan ympyröitä sekä pääty-ympyröillä että kahdeksikolla myös erikseen, ja lopulta ne alkoivat sujua laukassa melko hyvin. Ympyräharjoittelujen myötä ratsukko selätti myös ohjelman kiemuraurat leikiten ja loppuvaiheen voltit sekä siirtymiset sujuivat myös aivan ongelmitta.

Jatkoimme ohjelman hiomista vielä alusta asti yhteen putkeen, ja erityisen ongelmakohdan näin siinä, että Emma jännitti selässä, mikä näytti vaikuttavan myös istuntaan. Lisäksi avut jäivät todella kevyiksi, eikä Arttu aina tiennyt, minne päin mennä. Koska seuraava ratsukko saapui valmennuksen loppuvaiheessa odottamaan kentän reunalle vuoroaan, kävin Emman kanssa suullisesti virheet läpi ja annoin kotitehtäväksi ensinnäkin rentoutua ja toisekseen harjoitella apujen napakampaa käyttöä.

Ratsukko jäi suorittamaan kentälle huolelliset itsenäiset loppuverryttelyt sekä -käynnit, ja samalla Emma tuntui selkeästi miettivän, kuinka lähtisi parantamaan omaa toimintaansa ratsastajana seuraavaa valmennusta varten. Itse taas valmentajana tajusin varata kalenteriin ensi kerralla hieman pidemmän ajan Artun kohdalle, sillä alun verryttelyt söivät todella paljon hyvää harjoitusaikaa. No, siitä ei ollut syytä harmistua, se kuului hevosen ikääntymiseen.


03.09.2019 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

”Arttu on niiiiin ihana!” kuului Emman huuto tallituvan ovelta. Nainen tuli hymyissä suin istumaan tupaan ja kertomaan, kuinka he olivat olleet Saritan ja Rikin kanssa aamupäivästä maastoretkellä. Tutulla tiellä vastaan oli tullut suurikokoinen koira, Emman havaintojen mukaan berninpaimenkoira, joka oli irrallaan ja juoksi haukkuen hevosia kohti. Rikki oli luonnollisesti tehnyt loikan tieltä sivulle ja Saritalla oli ollut kova työ pysyä karkuun pinkovan orin selässä. Arttu puolestaan, no, käsitteli tilanteen, kuten Arttu yleensä sen käsittelee. Ori jäi seisomaan paikalleen, nosti päätään ilmaan ja jäi tuijottamaan ylhäältä käsin haukkuvaa koiraa, jonka omistaja juoksi koiran luokse metsätieltä pian kovasti pahoitellen. Sarita ja Rikki olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen, ja Arttu puolestaan palautui tilanteesta heti, kun koira hävisi näköpiiristä. Jopa Emma kertoi jännittäneensä selässä, mutta aivan turhaan – olihan hänellä ihan ykkösluottohevonen allaan.

”Eikä siinä vielä kaikki, tallissa Arttu alkoi saman tien syödä heiniä, eikä se välittänyt, vaikka harjasin sitä ovi auki. Ai että, olisipa useampi hevonen Artun kaltainen”, Emma kertoi ja kääntyi ovelta saman tien jatkamaan askareitaan.
”Emma taitaa tosiaan tykätä Artusta”, naurahti Ida.
”Vaikeahan siitä on olla tykkäämättä”, vastasin hänelle. Samassa tallituvan ovi kävi uudestaan, ja sisään astui Sarita, joka oli yltä päältä hiekan peitossa.
”Eiköhän päivän ratsastukset olleet sitten siinä. Rikki on ihan kamala ratsastaa!” hän alkoi paasata. Vilkaisin Idaa hymyillen. Onni on suuri hevostila, josta löytyy hevosta moneen lähtöön. Vaikka kieltämättä sitä aina välillä toivoisi, että kaikki hevoset olisivat kuten Arttu.