Syyskuun 2014 roolipelihahmo

Hahmo:  Omora   "Omora"
Pelaaja:  TuikKu
Hahmosivu:  klikkaa

Haastattelu

Yhä etsien Lumihevosten lauman johtajatarta Omoran tielle sattuu tuntematon hevonen. Se ei vaikuta vihaiselta ja hyökkäävältä vaan on hyvinkin ystävällisen ja innokkaan oloinen.
"Liikenisikö sinulta aikaa haastatteluun?" Kysymys oli hyvinkin outo mikä sai tamman hiljaiseksi. Pian tämä kuitenkin nyökkää ujosti hymyillen ja jää odottamaan mitä tuleman pitää.

  Nimi, sukupuoli, ikä, lauma?
"Nimeni on Omora." Tamma aloittaa ystävällisesti vastaten.
"Sukupuoli? Sokeako olette... tuo oli jo loukkaavaa", hieman tylympi äänensävy kaikuu valkeasta mutta tämä jatkaa kuitenkin.
"Olen juuri parhaassa iässä, enkä kuulu mihinkään laumaan... vielä."

  Kuinka olet sopeutunut elämään Caraliassa?
"Hyvin. Ei tämä paikka ole ollenkaan hassumpi." Omora vastaa lyhyesti ja katselee hetken ympärilleen. "Mutta ei sitä koskaan tiedä mitä mieltä huomenna olen."

  Kenet tapasit ensimmäisenä saapuessasi saarelle?
"Rijmin!" Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. "En ikinä unohda häntä." Omora sanoo vielä hymyillen.

  Kuinka kuvailisit itseäsi muutamalla sanalla?
Seuraava vastaus ei tulekkaan yhtä nopeasti kuin edellinen.
"Hmm, ystävällinen ja mukava. Aika laimeaa." Omora kertoo ja naurahtaa.

  Olitko tyytyväinen elämääsi ennen kun saavuit Caraliaan?
"En ollut, mutta ei siitä sen enempää..." Korvat kääntyvät hieman luimuun ja haastattelija esittää nopeasti seuraavan kysymyksen.

  Lempipaikkasi saarella? Miksi?
"Ei minulla oikein ole lempipaikkaa. Tykkään kulkea kaikkialla ja vielä on monta paikkaa tutkimatta." Omora kertoo ja hymyilee jälleen hieman.

  Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
"En usko." Vastaa tämä lyhyesti. "Rakkauteen jos mihinkään tarvitaan pitkä aika eikä siihen riitä vain yksi silmänräpäytys..."

  Jos olisit jokin vuodenaika, mikä olisit?
"Talvi." Leveämpi hymy piirtyy tamman huulille. "Talvella on aina niin kaunista, eikä kylmäkään haittaa kunhan vain kasvattaa lämpimän talvikarvan!"

  Mitä teet rentoutuaksesi?
"Olen vain." Omora hymähtää. "Ja pelkkä luonnon äänien kuunteleminen on rauhoittavaa. Eikä mikään voita kyllä lämmintä iltaa merenrannalla."

  Suurin toiveesi?
"En minä nyt toiveitani halua kenellekään kertoa, sittenhän ne eivät koskaan toteudu!" Tamma sanoo tomerasti ja tuntee kuinka poskia kuumottaa aavistuksen.

  Mikä on parasta maailmassa, mitä tiedät?
"Tietysti rakkaiden ystävien seurassa oleminen." Omora tokaisee varman oloisena. "Ja toisena tietenkin tulee vehreä aamukasteinen ruoho varhain aamulla..."

  Vapaa sana/terveisiä:
"Terveisiä?" Tamma lausahtaa kysyvästi ja hetken mietittyään hymyilee leveästi. "Haluan lähettää terveisiä Loskalle, sanokaa tälle että odotan innolla hänen tapaamistaan!" Omora hihkaisee ja kiittää.