Marraskuun 2014 roolipelihahmo

Hahmo:  Lawless   "Lawless"
Pelaaja:  Sachiyo
Hahmosivu:  klikkaa

Haastattelu

Ensilumi oli laskeutunut yön aikana maahan. Kävelin rauhallisin askelin kohti yhteismaata, kunnes huomasin vastaantulevan hevosen, joka näytti etsivän jotain. Hörähdin hänelle varovasti ja hän hörähti takaisin. Tamma käveli luokseni ja kertoi etsivänsä jotain - oikeastaan kuka tahansa kelpaisi. Ilmoittauduin hymyillen vapaaehtoiseksi, ja pian selvisi, että kyseessä oli jonkinmoinen haastattelu. No, tokihan sellaiselle löytyisi aikaa!

  Nimi, sukupuoli, ikä, lauma?
”Olen Lawless, lumihevosista. Komea ori, kuten päällepäin näkyy! Ikää minulta löytyy viisi vuotta.”

  Miten päädyit laumaasi?
”Päädyin laumaani oikeastaan ihan sattuman kautta. Rantauduin kesällä lumihevosten rannikolle, josta minut ohjattiin juuri parhaillaan käynnissä olleeseen laumakokoukseen. Siihen aikaan ei ollut tapana ilmoittautua laumanjohtajalle, joten nimesin omatoimisesti itse itseni lumihevoseksi”, vastasin naurahtaen.

  Paras ystäväsi?
”Paras? Pitääkö valita vain yksi?”, kysyin ja mietin hetken. Trojaa ei varmaan voitu enää laskea.
”Rosmarie”, vastasin hetken mietittyäni.
”Rosmarie on paras”, sanoin hymyillen. Sisälläni kuitenkin muljahti ikävästi, sillä en ollut nähnyt häntä hetkeen. Ajatukseni lähtivät kuitenkin onneksi pian taas liikkeelle, kun tamma esitti uuden kysymyksen.

  Kaunein tapaamasi hevonen?
”Saanko vastata saman hevosen?” naurahdin.
”Ei vaan, tämä oli vaikea kysymys. Caralia on täynnä kauniita tammoja - Rosmarien lisäksi tietenkin; Regetta, Jamila, Demeter.. Niin ja aavikkohevosten johtajatar Dora sekä Replica!” luettelin ensimmäisiä tammoja, joita mieleeni tuli. Voiton vei kuitenkin Rosmarie, ehdottomasti!

  Teko jota kadut eniten?
”Kadun? En oikeastaan kadu tekemääni. Mutta jos jotain olisin tehnyt toisin, niin olisin mennyt väliin, kun minulle yksi tärkeä hevonen teki jotain - no - loputonta”, kerroin ja hiljennyin. Tapahtumasta oli vierähtyänyt jo tovi jos toinenkin, ja siitä oli nyt jo paljon helpompi puhua. Mielelläni en kuitenkaan halunnut avautua täysin vieraalle hevoselle sen enempää, ja hän näyttikin ymmärtävän tilanteen ja siirtyi seuraavaan kysymykseen.

  Kunnioitatko laumarajoja ja sääntöjä?
Kysymys sai minut hieman hymyilemään. Olikohan tämä haastattelu jokin Loskan temppu napata rajarikkojat?
”Toki!” vastasin, mutta haastattelija näytti odottavan jatkoa.
”Niin, no, sääntöjä ainakin. Rajat saattavat olla silmissäni hieman huterat, mutta kyllä minä arvostan saaren käytäntöjä. Ainakin joitain niistä.”

  Mitä mieltä olet johtajatarestasi?
Loskasta puheenollen..
”Hän on mukava ja todella rento johtajatar. Pidän hänestä kovasti, vaikkakaan en haluaisi hänen tietävän seikkailustani rajojen tuolla puolen - ymmärtänet varmaan?” sanoin haastattelijalle, joka nyökkäsi.
”Loskalla on yllättävän paljon auktoriteettia niin pieneksi tammaksi”, naurahdin. ”Äläkä kerro tuotakaan hänelle.”

  Mitä teet, kun sinulla on aikaa?
”Minusta tuntuu, ettei minulla muuta olekaan kuin aikaa. Kuljen saarta ympäri ja etsin uusia paikkoja. Vielä on paljon, mitä en ole nähnyt, mutta onneksi täällä on vielä vuosia jäljellä. Lempipaikkojani ovat ehdottomasti saaren eteläosan vuoristot, joista näkee kaiken! Viimeksi pääsin ihailemaan tulivuoren purkautumista ylhäältä käsin, se oli huikeaa!” kerroin tohkeissani haastaattelijalle.
”Lisäksi tapaan mielelläni uusia hevosia ja vietän iltoja Magic Drinkissä.”

  Mikä on mukavinta, mitä sinulle on tapahtunut Caraliassa?
”Mukavinta... Minusta tuntuu, että mukavinta on ollut silloin, kun olen päässyt todella viettämään aikaa mukavien hevosten kanssa. Saarelle saapuminen itsessään oli myös mukavaa. Sai unohtaa kaiken vanhan ja aloittaa uuden elämän aivan uudessa paikassa.”

  Keneen et tahtoisi törmätä saarella?
Kysymys sai niskakarvani pystyyn.
”Pandaan”, sanoin ja kylmät väreet tuntuivat valtaavan koko kehoni.
”Monestakin syystä. Se limainen ori kuitenkin inhottaa minua niin monella tapaa”, kerroin haastattelijalle. Onneksi en ollut törmännyt siihen oriin pitkään aikaan. Taisi kadota kun hänet jyrättiin kapinassa. Hyi.

  Vapaa sana/terveisiä:
”Terveisiä rajojen toiselle puolen Cleopatralle! Toivottavasti törmäillään vielä! Ja Rosmarielle tahdon sanoa - jos ikinä kuulet tätä - niin toivon että löydän sinut. Minulla on hieman.. ikävä”, sanoin varovasti hiljaa. Hän oli minulle tärkeä.
”Ja tsemppiä myös Demeterille, toivottavasti olet päässyt ujoudestasi!”

Haastattelija kiittää ja lähtee jatkamaan matkaansa.