Virginia Ness

08.10.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Mary, tallityttö (Siguri)

”Aika hieno kuutamoilta”, sanoo Marlene. Käännän katseeni taivaalle. Kentän valopylväiden lisäksi kirkas täysikuu valaisee ratsastustamme.
”Mutta ihaillaan sitä myöhemmin, lähtekää tekemään laukkakahdeksikkoa. Ja käytä tällä kertaa pohkeita ihan reippaasti!” Marlene neuvoo. Alkulämmittelyt sileällä ovat aiemmilta kerroilta tuttua kauraa, ja Pricillakin tuntuu osaavan siirtyä tehtävästä toiseen lähes itsestään. Ensin kahdeksikot, sitten hieman kavaletteja ja lopuksi pieniä ristiesteitä sekä suorilla lähestymisillä että jyrkillä käännöksillä. Ja kun Pricilla on lopuksi lämmennyt hyvin, kokoaa Marlene meille päivän esteradan. Alkulämmittelyistä poiketen rata eroaa joka kerta edelliskertaisesta. Marlene on tarkkaillut Pricillan heikkouksia – nopeita käännöksiä, sarjaesteitä ja vaihtelevia korkeuksia – ja rata koostuu sekä näistä että myös varmasti onnistuvista hypyistä, jotta epäonnistuneiden hyppyjen väleihin saadaan myös onnistumisia.

Kun rata on valmis, lähdemme käymään esteitä läpi ensin yksi kerrallaan. Perushypyt onnistuvat kohtalaisen hyvin, vaikka Pricilla tarvitseekin tänään paljon ratsastajan apua askelten asettamisessa. Korkeisiin esteisiin tamma keskittyy kunnolla, matalat se ylittää hieman laiskasti. Sarjat onnistuvat niin kauan, kun esteiden välillä on tasainen rytmi ja korkeus sama, mutta erilaiset välimatkat ja korkeudet saavat tamman heti hämilleen. Sen sijaan, että tamma tekisi suurempaa aivotyötä, tuntuu tämän illan valmennus olevan enemmän ratsastajan herättelemistä ja ajatuksen virkistämistä – jokainen askel täytyy suunnitella etukäteen huolella, sillä muuten rata rymistellään läpi kaikki puomit tiputtaen.

Nopeat käännökset sujuvat vaihtelevasti. Toisinaan ne tuntuvat menevän todella sulavasti, mutta mitä varmempi olo estettä lähestyessä on, sitä todennäköisemmin myös lähestyminen lopulta epäonnistuu.
”Mitä varmempi luulet olevasi, sitä helpommin lakkaat keskittymästä ja luotat pelkkään onnistumiseen”, sanoo Marlene hymyillen. Pitää paikkansa, rata ja yksittäiset esteet vaativat jatkuvaa keskittymistä – sen herpaantuminen taas on varma ensiaskel epäonnistumiseen.

Päivän rata sujuu lopputuntia kohden aina paremmin ja paremmin, ja kun Pricilla alkaa silminnähden väsyä, on aika siirtyä loppuverryttelyihin. Teemme sileällä hieman taivutuksia ja muutamia puomiharjoituksia, kunnes siirrymme käyntiin. Taivas on yhä pilvetön, joten lähdemme Pricillan kanssa tekemään loppukäynnit läheiseen maastoon – siellä kuutamo näkyy vieläkin paremmin, kun kartanon valot jäävät puiden taakse piiloon.

08.08.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Brianna, tallityttö (Siguri)

”Ratsasta eteen”, kuuluu Helenin ääni kentän reunalta.
”Enemmän. Enemmän. Nyt pohkeita, kunnolla!” hän huutaa. Yritän rentouttaa puristuneita nyrkkejäni ja ohjata Pricillaa kulkemaan eteenpäin. Se on ollut tänään todella tahmea, eivätkä edes kavaletit ole saaneet sen jalkoja nousemaan yhtään paremmin.
”Sinun täytyy nyt vaan olla se jääräpäisempi tässä. Ohjaa esteelle!” Helen huutaa. Teen laukkaympyrän loppuun ja lähden ohjaamaan tammaa radan ensimmäiselle esteelle. Vauhti ei ole päätä huimaava, mutta Pricilla hyppää esteen juuri ja juuri puomia hipoen.
”Rentoudu. Jännität ihan liikaa, löysää hieman pohjetta. Ja herranjestas, anna vähän pidempää ohjaa!” Helen neuvoo. Hän nojautuu kentän aitaa vasten ja seuraa, kuinka suoritamme Pricillan kanssa loput radasta.

Esteet ovat paljon matalampia, mitä tamman taitotaso on. Silti tuntuu, että tamman puhti on aivan loppu, eikä sillä tunnu olevan edes viitsimistä tsempata. Askeleet se kuitenkin ajoittaa täydellisesti, mikä onkin pelastuksemme tänään.
”Vielä kerran”, pyytää Helen, kun pääsemme radan loppuun. Annan Pricillan hetken hengähtää ravissa, ja lähdemme sitten uudelleen kohti ensimmäistä estettä.

Meillä on Pricillan kanssa vielä paljon opeteltavaa. Sen kanssa ei ole helppoa, ja ilmeisesti täytyisi jo heti tunnin alussa auttaa tammaa löytämään oikea vireystila. Muuten käy juuri näin; Helen on huonolla tuulella, eikä omakaan ajatus tunnu olevan enää yhtään mukana. Onneksi Helen pyytää meitä aivan pian siirtymään loppuverryttelyihin kavaleteille sekä sileälle ja antaa luvan lähteä takaisin tallille, kun Pricilla on palautunut hyppimisen jäljiltä.
”Ensi kerralla sitten paremmin”, hän sanoo huokaisten ja alkaa siivota esteitä kentältä.