Virginia Ness

05.04.2020 - Estevalmennus, kirjoittanut: Sharon, omistaja (Siguri)

Valmennusviikonlopun toiselle päivälle valmentaja oli suunnitellut meille hieman erikoisempia esteitä. Kun saavuimme maneesiin, siellä odotti kasa erilaisia tottelevaisuusesteitä, kuten tukkeja, pieniä vesiesteitä, tarkkuusesteitä ja jopa tuoli, jonka yli tuli hypätä. Nyt ratsukon yhteistyötä testattaisiin ja kunnolla!

Lämmittelimme tuttuun tapaan sileällä ja kavaleteilla. Maastoesteillä tärkeintä oli huolelliset verryttelyt, sillä esteet eivät käyttäytyneet aivan samalla tavalla kuin normaalit rataesteet. Pitkistä lämmittelyistä oli hyötyä myös minulle, sillä Dim varmasti aisti oman jännitykseni, mikä näkyi myös siinä, ettei ori meinannut rentoutua ensin juuri ollenkaan. Se katsoi esteitä hieman epäluuloisesti, mutta oli kuitenkin valmis töihin, kun valmentaja lopulta pyysi meitä aloittamaan.

Lähdimme ensin harjoittelemaan esteitä yksi kerrallaan, jotta näimme Dimin kompastuskivet. Tukit, tuolit ja muut leveät esteet ori hyppäsi hieman jarrutellen, mutta kuitenkin reippaasti yli. Sen sijaan mitä kapeampi este oli, sitä epävarmempi myös Dim oli ja kieltäytyminen oli lähes varmaa. Erityisesti aivan vieraat ja uudet esteet eivät olleet orin mieleen. Tähän valmentajalla oli kuitenkin myös ratkaisu: lähdimme hiljalleen kaventamaan tuttuja esteitä niin, että esimerkiksi tukin molempiin reunoihin laitettiin estetolpat ja niitä kavennettiin hiljalleen. Dim oli ihan tyytyväinen ratkaisuun, ja tutut, nyt hieman kapeammat esteet ylittyivät joka kerta rohkeammin.

Pidimme välissä hieman taukoa, jotta ori ei aivan väsähtäisi, ja samalla valmentaja piti minulle pienen jumppahetken selässä. Pyöritin käsiä, venytin sormiani kohti varpaita, nostin jalkoja hevosen kaulan päälle, mitä ikinä hän keksikään. Ja täytyy myöntää, että leikkisä jumppahetki virkisti myös omaa mieltäni, ja pian olin paljon paremmalla tuulella yrittämään vieraita esteitä uudelleen. Ja se näkyi myös Dimissä!

Uusintakierroksella tutut, kapeat esteet ylittyivät aivan leikiten. Sen sijaan ne vieraat esteet, joiden edessä Dim aiemmin kieltäytyi, ylittyivät! Ori hieman jarrutti esteelle, mutta valmentaja kehotti käyttämään apuja reippaammin, ja yhteistyössä orin kanssa hypimme joka ikisen esteen radalta. Jatkoimme vielä harjoittelua, ja loppujen lopuksi saimme kokonaisen radan ilman yhtäkään epäröintiä ja jarruttamista.

Päivän opetus oli selvästi oman mielentilan hallitseminen sekä hevosen tsemppaaminen jännittävissäkin tilanteissa. Ja tällä kertaa se onnistui erittäin hyvin, tästä oli hyvä jatkaa kohti kisakautta yhdessä Dimin kanssa!

04.04.2020 - Estevalmennus, kirjoittanut: Sharon, omistaja (Siguri)

Havahduin eräänä päivänä siihen, ettemme olleet Dimin kanssa ehtineet valmistautua vielä kunnolla tulevaan kisakauteen. Oli siis soitettava valmentajalle, sovittava viikonlopun kestävä tehotreeni, josta saisimme hyvän pohjan treenata täysiä ennen kesän ensimmäisiä kisoja.

Aloitimme ensimmäisen valmennuksen heti lauantaiaamuna. Keli oli kohtalokkaan harmaa, joten valmentaja oli koonnut meille maneesiin sekä verryttelyesteitä että kokonaisen radan. Lähdimme ensin kuitenkin lämmittelemään sileällä, sillä Dim oli vielä hieman aamukankeana, enkä minäkään ratsastajana tuntunut olevan aivan täysin hereillä.

Teimme siirtymisiä ja erilaisia laukkaharjoituksia kiemuraurilla, kunnes siirryimme verryttelyesteille. Aloitimme ensin tekemällä kavaletteja ympyräkahdeksikolla, mutta siirryimme melko pian jo mataliin pystyesteisiin. Kun Dim alkoi lopulta myös vetreytyä, pidimme hetken kävelytauon ja kuuntelin samalla, kun valmentaja kertoi rakentamastaan radasta. Se sisälsi normaaleita pystyesteitä sekä kaksi sarjaestettä. Esteet eivät alkuun olleet kovin korkeita, ja uskoin pärjäävän niiden kanssa hyvin. Päivän varsinaiseksi teemaksi valmentaja kertoi esteiden haastavan lähestymisen, sillä esteet oli aseteltu melko tiukkoihin mutkiin.

Lähdimme Dimin kanssa ensin tutustumaan rataan. Ylitimme rauhassa aina yhden esteen kerrallaan ja lähestyimme rauhassa seuraavaa. Valmentaja oli oikeassa, lähestyminen oli normaalia haastavampaa, ja se vaati minulta paljon keskittymistä ja Dimiltä puolestaan nopeaa reagointia apuihin. Hitaassa vauhdissa esteiden ylitys meni kuitenkin vielä ihan hyvin, vaikka (minusta johtuen) molemmilla sarjaesteillä tuli kieltäytymiset juuri ennen toista hyppyä.

Valmentaja lähti nostamaan esteiden korkeuksia, ja meidän Dimin kanssa puolestaan tuli reipastaa tahtia. Kaikki sujui alkuun hyvin, mutta jouduimme kaartamaan aivan liian suuret reitit esteille, jotta pääsimme lähestymään niitä sopivasta kulmasta. Lähdimme kuitenkin hiljalleen oikomaan kulmia ja muistelemaan hyppyjä myös hieman sivummalta, ja Dimin muistot tuntuivat myös hiljalleen palautuvan. Muutamien epävarmojen hyppykertojen jälkeen yhteistyö orin kanssa alkoi pelata, ja pääsimme hyppimään esteitä sekä ratana että yksin kuin vanhat tekijät.

Lopputunnista valmentaja pyysi meitä vielä verryttelemään hetken aikaa matalilla esteillä. Huomenna edessä olisi seuraava valmennus, ja oli tärkeää, ettei Dim rasittuisi liikaa tai etteivät sen lihakset jäisi jumiin hetken tauon jälkeen. Meidän verrytellessä valmentaja siivosi esteet maneesista ja jätti meidät lopulta kiitosten ja palautteen kera suorittamaan loppukäyntejä Dimin kanssa.